tag:blogger.com,1999:blog-71645449896123207162024-03-19T10:47:19.821+02:00HavahdusMaijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.comBlogger32125tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-43527125283835808482012-07-28T16:16:00.003+03:002012-07-28T16:16:54.726+03:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/0/0/0/saha/kirjasampo/vastavalo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/0/0/0/saha/kirjasampo/vastavalo.jpg" width="182" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
"Kello on viisi, ja maailma kultaan valettu."</div>
<br />
Näin <b>Pirkko Saisio</b> aloittaa <i>Vastavalon</i>. Mielestäni tuo on hieno aloitus kirjalle, ja teos pitää sen, minkä lupaa. Teos on toinen osa elämäkerrallisia aineksia sisältävästä trilogiasta.<br />
<br />
Kun valitsin Kuopion kaupunginkirjaston hyllystä Saision <i>Punaisen erokirjan</i>, en onneksi tiennyt sen sisältävän omaelämäkerrallisia aineksia. En nimittäin yleensä valitse luettavakseni elämäkertoja, mutta tämän trilogian olen ahminut mielelläni. Saision trilogia ei tunnu lainkaan omaelämäkerralta – se on esimerkiksi kirjoitettu pitkälti kolmannessa persoonassa: "Hän seisoo ikkunassa." Vastavalossa Saisio kuvaa (fiktiivistä) lapsuuttaan minä-muodossa ja nuoruttaan hän-muodossa. Kirjailija on itse korostanut, että trilogia kertoo fiktiivisestä henkilöstä nimeltä Pirkko Saisio.<br />
<br />
Omaelämäkerrallisuus kuitenkin tuntuu trilogian todentuntuisessa, ajoittain jopa ruumiillisessa otteessa. On helppo kuvitella jonkun eläneen kaikki kuvatut tilanteet ja tunteet – niin tarkasti ja kouriintuntuvasti ne kuvataan. Suosittelen. Trilogia kulkee tavallaan kronologisessa järjestyksessä, mutta jokainen osa on itsenäinen ja kussakin niissä kuljetaan vähintään kahdessa eri aikatasossa. Suosikkini on trilogian huipennus, Finlandia-palkinnonkin voittanut <i>Punainen erokirja</i>, jossa kuvataan teatterikorkeakoulussa opintonsa aloittavan nuoren tytön identiteetitaistoa, vasta lapsensa synnyttäneen nuoren naisen erotuskia ja muistaakseni myös yksittäisiä nykyhetken (kirja ilmestyi vuonna 2003) tapahtumia. Trilogian ensimmäinen osan nimi on <i>Pienin yhteinen jaettava</i>.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-40855493724836547462012-06-01T20:35:00.002+03:002012-06-01T20:37:25.977+03:00Oppia ikä kaikkiKirjoitin viime merkinnässä, että lykkään pyöränkumin vaihtamista, ja aloin sitten pohtia, miksi teen niin. Ensin minulla ei ollut uutta sisäkumia, sitten minulla ei ollut rengasrautoja ja kun sain nekin lainaan, oli olevinaan kiire. Todellinen syy lykkäämiselle on selvä: epävarmuus siitä, saisinko homman tehtyä! Koska tänään minulla oli koko ilta aikaa, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Nyt on uusien asioiden listalle taas uusi merkintä, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun vaihdoin sisäkumin ihan itse. Tosin ystävällinen naapuri tuli kyselemään jossain vaiheessa, tarvitsenko apua, ja piti autostaan hakemilla pihdeillä kiinni ruuvista, kun en saanut itse mutteria ilman pihtejä auki. Mutta muuten ihan itse. Onpa taas asteen verran itsenäisempi olo.<br />
<br />
Naapurin avusta tuli mukava olo muutenkin kuin hyötyaspektin kannalta. Hän oli muuttanut tänään kesäksi tähän taloon, koska tuli Jyväskylään kesätöihin, ja kyseli hyviä keinoja tutustua naapureihin. Ylioppilaskylään onkin muuttanut viime päivinä paljon uusia kesäasukkaita. Eilenkin pyykkituvassa juttelin pitkään erään naisen kanssa, joka oli muuttanut samana päivänä ja halusi heti opetella käyttämään pesukoneita. Minusta on mukavaa, että naapurit vähintään tervehtivät ja toisinaan on mukava vaihtaa pari sanaakin. Tuntuu, että kesän tuleminen on jälleen vähän vapauttanut tunnelmaa ja ihmiset heittäytyvät helpommin jutustelemaan tuntemattomienkin kanssa. Saman ilmiön olen huomannut aiemminkin tähän aikaan vuodesta.<br />
<br />
Kesän korvalla minunkin aikatauluni on vähän rauhoittunut. On ollut mukava ottaa hieman rennommin. Olen ollut vaihtelevasti täällä Jyväskylässä ja Kuopiossa. Muutamia uusia asioita mainitakseni olen käynyt Älylän kävelykierroksella ja siten uusissa paikoissa täällä Jyväskylässä, pelannut maata Lounaispuistossa, kokeillut Kuopion mainiota italialaista ravintolaa <a href="http://www.ravintolagusto.fi/">Gustoa</a>, bongaillut silkkiuikkujen pesintää Väinölänniemessä Kuopiossa (jossa nähnyt myös kaksi piisamia ja kaksitoista sorsanpoikasta), ja testannut Kuopion parhaimmaksi osoittautuneen terassin <a href="http://www.ravintolahiili.fi/?page=yhteystiedot">ravintola Hiilessä</a>. Testattiin terassi ohimennen kauppareissulla viime lauantaina, ja kokemus oli todella rentouttava: hyvää musiikkia, lämmin aurinko ja rauhallinen ja suojaisa tunnelma. Vierestä menee vain pieni kävelytie, eikä ohikulkijoita näy terassille. Käytiin myös "Maailma Kuopion torilla" -tapahtumassa, joka oli samaan aikaan kuin Helsingin "Maailma kylässä" – liekö varjotapahtuma? Tarjolla oli monenmoista etnistä musiikkia, tanssia, ruokaa ja puheita. Oli mukava nähdä värikäs ja monikulttuurinen Kuopio kerääntyneenä sataman torille, koska katukuvassa monikulttuurisuus ei siellä vielä kovin paljon näy.<br />
<br />
Ah, kiva kun olet taas täällä, kesä.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-83792031516496906042012-06-01T17:49:00.001+03:002012-06-02T16:29:50.524+03:00Vastaus haasteeseenSiiri ojensi minulle tunnustuksen, joka sisältää tehtävän. Tässä tunnustus ja säännöt:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxT7WnDaHs9zOUR5SY3t9SvdI-Nz-C8YOkAf-vhBXsAirh1MMGPlPQAfxbPrkdOvCyp0Dy1QTFQchykyW2Ktz3AAwalSQ9t6vYhQxSsEAkHRK-6570FiLT0b7LW8_mNZGjKKNvKiIowuI/s1600/versatile-blogger-award+(1).jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxT7WnDaHs9zOUR5SY3t9SvdI-Nz-C8YOkAf-vhBXsAirh1MMGPlPQAfxbPrkdOvCyp0Dy1QTFQchykyW2Ktz3AAwalSQ9t6vYhQxSsEAkHRK-6570FiLT0b7LW8_mNZGjKKNvKiIowuI/s1600/versatile-blogger-award+(1).jpeg" /></a></div>
<br />
<div style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">
Säännöt:</div>
<div style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">
1. Nimeä 15 bloggaajaa.</div>
<div style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">
2. Kerro heille tunnustuksestasi.</div>
<div style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.</div>
<div style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">
4. Kiitä bloggaajaa jolta sait tunnustuksen.</div>
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi.</span>
<br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Aivan kuten Siirillekin, myös minulle tuottaa tuskaa linkittää tähän 15 bloggaajaa. Minulla on peräti yhdeksän lukijaa, jotka eivät kaikki edes itse kirjoita blogia. Minähän olen blogien suurkuluttuja, ja luen blogeja päivittäin. Oikean keittiön pienentyminen todella pieneen keittokomeroon ja kahden hengen talouden muuttuminen yksin asumiseksi todennäköisesti aiheutti sen, että ruokblogien suurkuluttaminen on pikkuhiljaa muuttunut muoti- ja life style -blogien bongailuksi. Mutta suhde on yleensä yksisuuntainen, eli seuraamieni blogien kirjoittavat tuskin seuraavat minun blogiani.</span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Pitkän pähkäilyn päätteeksi mieleeni tulivat ainakin <a href="http://ioannan.blogspot.fi/">Ioanna</a>, <a href="http://hammasharjatytto.blogspot.fi/">Anna</a>, <a href="http://4tassua2jalkaa.blogspot.fi/">Elina</a> ja <a href="http://vtore.blogspot.fi/">Veera</a>! Heilläkin on ollut vähänlaisesti päivityksiä viime aikoina, joten jospa tämä taas aktivoisi kirjoittamisen makuun.</span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Okei, sitten faktat pöytään! Tulkitsen satunnaisuuden periaatteen omavaltaisesti siten, etten valikoi faktoja minkään tietyn periaatteen mukaan. Olis tietty myös mielenkiintoista luoda joku sadan faktan lista, josta sitten satunnaisotannalla valitsisi seitsemän faktaa, mutta siihen voisi mennä vähän turhan paljon aikaa...</span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">1. Olen asunut elämäni aikana viidessä kaupungissa, jotka ovat tässä aikajärjestyksessä: Kiuruvesi (synnyinkaupunkini, elämäni ensimmäiset 2 vuotta), Nilsiä (16 vuotta), Fuengirola (puoli vuotta 8-vuotiaana), Jyväskylä (neljä vuotta opiskellessa) ja Bologna (puoli vuotta keväällä 2010). Kesällä semi-muutan Kuopioon, mikä on ajatuksena tosi hassu, koska parin kuukauden aikana on hankala luoda sosiaalista verkostoa tiedostaen, että ihan kohta muuttaa takaisin Jyväskylään.</span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">2. Lempikarkkini on lakritsi, mieluiten tuoreena ja pehmeänä. Joskus tekee mieli myös värikkäitä hedelmäkarkkeja, mistä syytän lähinnä visuaalisesti vetoavia mainoksia. En juuri koskaan osta itselleni suklaata, vaikka tykkäänkin siitä ja syön tarjottaessa.</span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">3. Lukuharrastukseni on tosi vaihteleva: välillä ahmin kirjoja nopeasti, välillä taas saatan lukea samaa kirjaa monta kuukautta. Nyt olen lukenut jo ainakin parin kuukauden ajan Siri Hustvedtin teosta "Kaikki mitä rakastin", ja olen sivulla 261/469.</span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">4. Nyt istun ikkunan edessä yksiössäni Kortepohjassa, kuudennessa kerroksessa, ja näen eniten vihreää väriä.</span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjndWISmUTXPotq774VlNf5E-rAqmps2IlpX1FTakibQLXD960FitS1J935WvoGAWpo3uXSpRX1E7T43kmEU4PKgpsNUZz6a0vfDxpPWXlCvlXZ-xaEG7TuHig2uxG9O3O-y-KgXtpXLGXL/s1600/DSCN5486.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjndWISmUTXPotq774VlNf5E-rAqmps2IlpX1FTakibQLXD960FitS1J935WvoGAWpo3uXSpRX1E7T43kmEU4PKgpsNUZz6a0vfDxpPWXlCvlXZ-xaEG7TuHig2uxG9O3O-y-KgXtpXLGXL/s320/DSCN5486.JPG" width="320" /></a></div>
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">5. Autolla ajaminen etenkin keskustassa ja ahtailla parkkipaikoilla on mielestäni vaikeaa ja ajoittain jopa pelottavaa. Sen sijaan moottoritiellä ajaminen tuntuu turvalliselta. Tiedostan kyllä, että kolarin tuhot ovat paljon pahemmat ajettaessa 100 km/tunnissa nopeudella, mutta uskon todennäköisemmin kolaroivani kaupunkinopeuksissa.</span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">6. Käytän nykyään apteekeista saatavaa vaahtoamatonta hammastahnaa, koska minulle tulee muutoin niin herkästi kipeitä ja isoja aftoja. Mielestäni se ei maistu hyvältä eikä jätä raikasta tunnetta suuhun, mutta valitsen silti sen, koska se on pienempi paha kuin aftat.</span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span><br />
<span style="background-color: #fefafa; color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">7. Pyöräni kumi on rikki ja lykkään sen korjaamista. </span>Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-31893608979015353702012-05-17T12:41:00.000+03:002012-05-17T12:41:07.269+03:00Minusta tuntuu, että tämä uusien asioiden listaaminen saattaa loppua kuin seinään. Ainakin itseäni alkaa kyllästyttää jo tässä vaiheessa. Onneksi kuitenkin joka päivä on tullut tehtyä jotain uutta. :)<br />
<br />
Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa syömässä Kuopiossa kreikkalaisessa ravintolassa Kreetassa. Söin myös ensimmäistä kertaa elämässäni moussakaa. Kummatkin olivat oikein suositeltavia uusia kokemuksia. Nam.<br />
<br />
Maanantaina satuin tekemään myös jotain ihan uutta: kirjoitin gradun ensimmäisen version valmiiksi. Vau. Jäi aika tyhjä olo, vaikka tiedänkin palaavani siihen vaikka kuin usein vielä.<br />
<br />
Tiistaina kävin jälleen uudessa paikassa, Kuopion Viitaniemessä. On muuten hieno paikka, sellainen kaunis niemi, ja aurinko kimmelsi järvessä. Suunnattiin metsään, jossa tein taas jotain uutta: boulderoin toista kertaa elämässäni, ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain jopa yhden reitin kiivettyä. Kun viimeksi kokeilin tätä kiville kiipeilyä Italiassa pari vuotta sitten, kaikki yritykseni tyssäsivät heti ensimmäisiin liikkeisiin.<br />
<br />
Keskiviikko onkin vaikea. Kaikkeahan sitä tulee tehtyä, jatketaan nyt sitten uusien paikkojen linjalla. Tuli kierrettyä uusi lenkki Väinölänniemi–Rönö–Haapaniemi-akselilla. Kaunista ja järven reunaa mukaillen taas. Käytiin myös terassilla satamassa. Kuopio on kaunis kesäkaupunki.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-23914301380257033792012-05-14T09:28:00.001+03:002012-05-14T09:28:58.096+03:00Uusi asia päivässäEn tiedä, onko tämä uusi asia 30 päivän ajan -haaste suunnannut toimintaani lainkaan, mutta ainakin uusia asioita on tullut tehtyä.<div>
<br /></div>
<div>
Perjantaina kävin ensimmäistä kertaa Juhon työpaikassa ja siinä samassa ensimmäistä kertaa koko Kortejoella, siis siellä metsän helmassa, järven rannassa neurologisella kuntoutuskeskuksella. Matkalla Nilsiään pysähdyttiin Siilinjärvellä, jonka torilla söin ensimmäistä kertaa jäätelöä. Jäätelölinja jatkuu siis; se on liittynyt tekemiini uusiin asioihin jo kolmena päivänä peräkkäin :) Katsoin muuten myös uuden elokuvan, jos se lasketaan mukaan. Almadóvarin Iho jossa elän oli niin karmivan hyvä, että se on pyörinyt mielessä koko viikonlopun.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lauantaina kävin katsomassa siskon oman koreografian tanssiesityksessä. Se oli ilmiömäinen! Avattiin myös mökkikausi, mutta siihen taisi liittyä uusien asioiden sijaan pelkkiä perinteitä (talviturkin heittäminen, rantasaunominen, grillimakkaraa ja hyvää seuraa...). Sunnuntaina oli sitten vuorossa äidin uudella mökillä käyminen, jossa en ollut vielä ehtinyt käydä. Uusi paikka siis, ja oikein mainio. Tuli testattua sauna ja uiminen silläkin suunnalla – talviturkki on nyt siis varmasti menneen talven lumia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kerrassaan rentouttava viikonloppu.</div>Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-4291658892566988542012-05-11T11:52:00.001+03:002012-05-11T11:52:26.162+03:00Maailmassa monta on ihmeellistä asiaaOlen kuullut sanottavan, että olisi hyvä käydä jossain uudessa paikassa joka vuosi. Olen vähän eri mieltä – minusta olisi virkistävää käydä jossain uudessa paikassa useammin, vähintään joka viikko. Paikan ei tarvitse olla kaukana. Jo oman kotikorttelin katsastaminen uudesta näkökulmasta tai tutun reitin vaihtaminen toiseen virkistää. Lenkkeily on hyvä harrastus uusissa paikoissa käymiseen. Juosten pääsee kartoittamaan yllättävän laajaa aluetta kotikaupungistaan puhumattakaan kaikista niistä muista kaupungeista, joissa tulee käytyä. Pyöräily ja autoilu sopivat tarkoitukseen yhtä lailla.<br />
<br />
Kuten viimekesäisistä kesäharrastuspostauksista kävi varmaan ilmi, olen aika kova kokeilemaan erilaisia harrastuksia, joista vain harva jää pitkäaikaisiksi suosikeiksi. On kuitenkin virkistävää kokeilla uutta ja haastaa itseään, vaikka se jäisikin siihen yhteen kertaan. Yllättäen saattaa löytyä se täysin omalta tuntuva juttu. Kuluneen vuoden aikana olen jäänyt täysin koukkuun teatteriharrastukseen ja yllättäen innostunut jopa improvisaatiosta (jota vierastin aluksi). Huomattavasti vähemmän, joskin jonkin verran, olen myös harrastellut yhtä sun toista, kuten frisbeelajeja (ultimate ja -golf) sekä erilaisia tansseja ja jumppia. Olen kokeillut vuoden sisään lattareita, kansantanssia ja viimeisimpänä kokeiluna jopa showtanssia – joka ei vastannut lainkaan ennakkoluulojani vaan oli todella, todella mukavaa, luovaa, inspiroivaa ja syvällistä. Luulin, että se olisi jotain kabareetyylistä revittelyä, mutta näin ei ollut (ainakaan tällä tunnilla). Harmi vaan, että keskiviikkoinen tunti oli kevään viimeinen. Luonnollisesti menin kokeilemaan siis uutta tanssilajia juuri silloin, kun kurssi loppuu.<br />
<br />
Koska uuden kokeilu on inspiroivaa ja ystäväni <a href="http://siristys.blogspot.com/2012/05/puhuttelevat-ja-inspiroivat-puheet.html#comment-form">Siiri</a> on ottanut vastaan 30 päivän haasteen uusien asioiden kokeilemisesta joka päivä, otan vinkistä vaarin ja tartun haasteeseen itsekin. Raportoin haasteen etenemisestä tänne. Jospa haaste herättelisi tätä blogia talviunilta.<br />
<br />
Uusia asioita tältä viikolta:<br />
<br />
<i>Keskiviikkona</i> kävin ensimmäistä kertaa kahvilla ja jätskillä Grilli21:n terassilla. Huomio: Lounaispuisto alkaa vihdoin herätä eloon. Samaisena päivänä kokeilin myös tätä showtanssia yliopistoliikunnan tunnilla. Olin hieman uhkarohkea, koska menin DanceMix-tunnille tietämättä, mikä tanssilaji olisi kyseessä. Onneksi en tarkistanut sitä etukäteen, koska muuten olisi voinut jäädä käymättä. Huomio: Älä tuomitse ennalta!<br />
<br />
<i>Eilen </i>kävin uudessa paikassa kaverin saunassa. Huomio: Parvekkeella pyyhe päällä istuskellessa yllätyin illan hellästä lämmöstä. Kevät!<br />
Söin myös lakujäätelöä, jonka päälle murskattiin sekä Lakritsalia että Lidlin turkinpippureita. Huomio: Karkit oli tosi hyviä. Mutta olisivatko ne lopulta parempia sellaisenaan, ilman jäätelöä? Hieno kokeilu silti.<br />
<br />
<i>Tänään </i>päivä on vasta alussa, mutta jo olen kokenut uuden asian. Sisko soitti ennen yhdeksää, mikä on harvinaisen aikainen aika hänelle. Kysymys oli kuitenkin ilmeisen akuutti. Huomio: Muista ottaa perheeseen yhteyttä ennen kuin suunnittelet vierailevasi heidän luonaan, ettet päätä omin päin mennä vieraisille juuri silloin, kun ketään ei ole kotona.<br />
<br />
Päivän opetus on siis jo saatu.<br />
<br />
Jatkoa seuraa.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-75757013634580750962012-01-08T20:10:00.001+02:002012-01-08T20:14:14.739+02:00JoululomailuaTiesittekö, että pohjoispohjalaisella murteella 'maitoa' on <i>maitua</i> ja 'iloa" <i>ilua</i>? Tämän opin teoriassa suomen kielen perusopintoihin kuuluvalla Alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu -kurssilla ja käytännössä, kun tutustuin poikaystäväni perheeseen ja sukuun. Siispä otsikkoni on pohjalaisittain monimerkityksinen! Mutta itku pitkästä ilustakin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT0LwVookfSlmBum9KevNm95iE-AxzeUapMeb-XqL5r6XABKkqhjV5obwubyOKr0KLr7KNStFj_aZiMgPuLI0p5596DAgo95T6LCRL4u79gmv99GvKKd9HgvRYYQvxfWMHQDmrBUdw44NO/s1600/DSCN5389.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT0LwVookfSlmBum9KevNm95iE-AxzeUapMeb-XqL5r6XABKkqhjV5obwubyOKr0KLr7KNStFj_aZiMgPuLI0p5596DAgo95T6LCRL4u79gmv99GvKKd9HgvRYYQvxfWMHQDmrBUdw44NO/s320/DSCN5389.JPG" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Mökillä oli komea auringonnousu, mitä seurasi tietenkin kaunis aurinkoinen päivä.</i></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs3bcDIsT1zuykSz1fBzcExUiVAc5TyLO8YxxnULsv3oKcQ8FMAHgLUG3kllKTsP60RplPhAoTwMvnG0MKpR89-Z7Afd3rFft7VbtlokDRblXvE53WMVSTQr1EsAmL4PUjr4xbxR499fcs/s1600/DSCN5404.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs3bcDIsT1zuykSz1fBzcExUiVAc5TyLO8YxxnULsv3oKcQ8FMAHgLUG3kllKTsP60RplPhAoTwMvnG0MKpR89-Z7Afd3rFft7VbtlokDRblXvE53WMVSTQr1EsAmL4PUjr4xbxR499fcs/s320/DSCN5404.JPG" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiktnQLjj0CXQtcuT8-8nVQY2h1sQbYvWb46snxGIKZVulrkZdY11NBNGysCKJ5Z28PU6-WefdMSfeeSvKPE4aBNU_hjaRqjMI-jxlGQaBGsWmegvUNLxTUyOpdPVkwMdzQ_W-KTZz-bC7j/s1600/DSCN5394.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiktnQLjj0CXQtcuT8-8nVQY2h1sQbYvWb46snxGIKZVulrkZdY11NBNGysCKJ5Z28PU6-WefdMSfeeSvKPE4aBNU_hjaRqjMI-jxlGQaBGsWmegvUNLxTUyOpdPVkwMdzQ_W-KTZz-bC7j/s320/DSCN5394.JPG" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div>Joululomaa vietin Helsingissä, kotona ja mökillä Nilsiässä, Kuopiossa ja loppiaisesta lähtien Jyväskylässä. Lomaani mahtui muun muassa lähes kaksi tuotantokautta Greyn anatomiaa, kymmeniä suklaakonvehteja, perhepelailua, vesisateessa juoksemista, oikean talven saapumisen ja uuden vuoden tähtitaivaan ihastelua mökillä, parin saksalaisen viikon mittainen vierailu ja monta kupillista Glühweinia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR5ONhTNq4s-_8P92Xf2teMWNm2dAC38WkSdOcP8yNvRXVs8sZpgFLMjpF1KNEZ7yQ-yRD6GaNr0o-36gAy70VwbfDzQLqXut8zZ4psccQjqMW-Z_rVv74CQ_XBvLPMX9at9WagQYd-lOs/s1600/DSCN5348.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR5ONhTNq4s-_8P92Xf2teMWNm2dAC38WkSdOcP8yNvRXVs8sZpgFLMjpF1KNEZ7yQ-yRD6GaNr0o-36gAy70VwbfDzQLqXut8zZ4psccQjqMW-Z_rVv74CQ_XBvLPMX9at9WagQYd-lOs/s320/DSCN5348.JPG" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><i>Joululahjaksi saamani Eläinpyramidi osoittautui varsin kiinnostavaksi ajanvietteeksi.</i></div><br />
Erityisesti mieleen jäi hirvi, joka nähtiin metsässä mökin lähistöllä ihan lähietäisyydeltä, vain parinkymmenen metrin päästä – ja vieläpä näiden saksalaisten kanssa! Mikä tuuri! Kaiken kukkuraksi olin mukana kahdessakin muutossa. Ensin Juho muutti tavaransa Helsingistä Kuopioon ja viikon kuluttua Jyväskylästä Kuopioon. Minunkin pikkuruisesta yksiöstäni ja etenkin varastostamme lähti siis aimo lasti tavaraa pois.<br />
<br />
Yksi poistunut objekti oli taulu, jonka tilalle oli kehiteltävä jotain. Loman viimeisen päiväni, tämän sunnuntain, olen käyttänyt hyvin sunnuntaimaisesti (sunnuntailenkkeillen, siivoillen, teeleipiä leipoen ja sisustaen). Leppoisen lötköilyn päätteeksi keksin ripustaa korujani seinääni sulostuttamaan. Tässä tulos:<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvF9IXDTDpmqGW6oOoN9FLXutByayjTO8Z8JdJDXLJR-BUH6x__JQC4-TCqD_2w3sjeGbHFdO9lUNEnepOHmuEGic5cTb0jKj70gbbpnaPua057FbU45ljjtqjlIEVoHuYTvaUpXPc7UQm/s1600/DSCN5416.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvF9IXDTDpmqGW6oOoN9FLXutByayjTO8Z8JdJDXLJR-BUH6x__JQC4-TCqD_2w3sjeGbHFdO9lUNEnepOHmuEGic5cTb0jKj70gbbpnaPua057FbU45ljjtqjlIEVoHuYTvaUpXPc7UQm/s320/DSCN5416.JPG" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiymkj7sSZC5dbMZi-v8t9smnlnkXI3z-0J98UJG_ydwCUWasg5VA-f9Yf6iIwhwO8hF0qgyFvEMNf-QiKzQqjsjKAa-BSqnL9en-n1e8WAUxnWXLogUbWAabHmSJ6QNBdymoFIGzfE7A9d/s1600/DSCN5417.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiymkj7sSZC5dbMZi-v8t9smnlnkXI3z-0J98UJG_ydwCUWasg5VA-f9Yf6iIwhwO8hF0qgyFvEMNf-QiKzQqjsjKAa-BSqnL9en-n1e8WAUxnWXLogUbWAabHmSJ6QNBdymoFIGzfE7A9d/s320/DSCN5417.JPG" width="320" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo61NO215FVTUtgtYpeQSc-J9gjabSK6L4-lTTV6a1wpeHymY9mGneGP6L6qobiqXJo8oRZng8Hy1sxZHwU0Yk3DggGqYkK-4hWFeeG_sMKJdkK5zwlTccZHEndV8Kuaiaq-K2rxY3dBKc/s1600/DSCN5430.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo61NO215FVTUtgtYpeQSc-J9gjabSK6L4-lTTV6a1wpeHymY9mGneGP6L6qobiqXJo8oRZng8Hy1sxZHwU0Yk3DggGqYkK-4hWFeeG_sMKJdkK5zwlTccZHEndV8Kuaiaq-K2rxY3dBKc/s320/DSCN5430.JPG" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Olen nukkunut varastoon niin paljon, että jo on kumma jos ei opinnot lähde vauhdilla käyntiin huomenna! Jotenkin talvikin tuntuu oikeammalta nyt, kun on kunnolla pakkasta. Tänään näkymä ikkunastani oli vihdoinkin oikeasti talvinen:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0jLaV1-765jXiAILgf_xUxO_iNACJAZH2aosuWKN-pu5uDvFVUDGQilqLnqxbaZsgMrldnh2cU4Hj0iVS0uN49l4PIEQhdq36psuQ9z0-nlZ1IJmchhHSW2ljxmiAXpXEpiT0Jr0D0cPr/s1600/DSCN5414.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0jLaV1-765jXiAILgf_xUxO_iNACJAZH2aosuWKN-pu5uDvFVUDGQilqLnqxbaZsgMrldnh2cU4Hj0iVS0uN49l4PIEQhdq36psuQ9z0-nlZ1IJmchhHSW2ljxmiAXpXEpiT0Jr0D0cPr/s320/DSCN5414.JPG" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br />
</div>Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-5094304536692817252011-11-30T17:52:00.003+02:002011-11-30T17:58:13.249+02:00Tanssin taikaaOlen harrastanut tanssia jonkin verran aiemminkin, mutta tanssinopettajan vetämä Ääni ja liike -jakso draamakasvatuksen opinnoissa toi ihan uusia ajatuksia, kokemuksia ja ihon alle uivia tuntemuksia.<br />
<br />
Kolmen illan aikana tutkiva ote ja vapaa improvisaatio olivat koko ajan läsnä. Aloitimme pienestä ja tutkimme itsenäisesti kehostamme läpi jokaisen nivelen, raajan ja niiden liikkumismahdollisuudet. Teimme pehmeää ja terävää liikettä, putosimme eri osilla kehoa vapaasti, liikuttelimme sormia, varpaita ja niskan lihaksia. Pikkuhiljaa etenimme tanssi-improvisaatioihin, joissa saimme tehdä mitä halusimme tietyn ohjeistuksen antamissa raameissa – yksin, pareittain, pienryhmissä tai koko joukon kanssa. Kun on pitkään hiljaa ja kommunikoi pelkästään liikkeillä, eleillä ja ilmeillä, saavuttaa ihmeellisen kommunikoinnin tason, jossa oikeastaan ymmärtää jo pelkästä liikehdinnästä, mitä toinen tarkoittaa. Kokeilimme pareittain äänettömiä "vuoropuheluja", joissa toinen puhui liikkein ja toinen kuunteli. Välillä saatoimme puhua toistemme päälle, välillä emme edes kuunnelleet toista, ja puheen (eli liikkeen) tyyli viesti jotain.<br />
<br />
Tänään ruokajonossa edessäni oli tyttö ja poika, jotka ilmiselvästi riitelivät jostain viittoen. En osaa viittomakieltä edes auttavasti, joten en saanut selville kiistelyn syytä. Liikkeistä pystyi kuitenkin lukemaan paljon. Tyttö seisoi ensin jonossa yksin, ja kun poika tuli paikalle, hän alkoi viittoa terävästi ja vihaisesti, läpsytellen kaikki kehokontaktiin osuvat viittomat äänekkäästi vartaloonsa. Kun mies ei suostunut kuuntelemaan eli käänsi päänsä, tyttö pyöräytti sen jälleen itseään kohti. Miehen viittomat olivat epäröiviä ja pieniä – hän oli selvästi alakynnessä. Tyttö oli äänessä paljon enemmän, kurtisteli otsaansa ja läimäytti kädet reisiinsä. En voinut välttyä äänen korottamisen tai jopa huutamisen mielikuvasta. Pystyin melkein kuvittelemaan osapuolten äänensävyt.<br />
<br />
Suomalaisten kehonkieli on pientä verrattuna muihin kulttuureihin, mutta viittomakielisillä se on jo ilmaisuvoimaisuutensa vuoksi tarkempaa ja monipuolisempaa – etenkin ilmeisiin kiinnitän monesti huomiota. Siitä voisi kyllä ottaa oppia. Monesti sanat valehtelevat enemmän kuin keho.<br />
<br />
Kaikkein hienoin kokemus Ääni ja liike -jaksolla oli viimeisenä iltana tehty ääni-liike-polku, jossa improsimme neljän hengen ryhmämme kanssa niin hengästyttävän esityksen, ettei oikeastaan kukaan tiennyt, kuka vei ja kuka vikisi. Emme käyttäneet musiikkia lainkaan, vaan säestimme liikettämme itse kehostamme pääsevin äänin. Määrittelimme ainoastaan, miten teos alkaa ja miten se loppuu – oikeastaan kaikki muu syntyi hetkessä, kontaktissa toisiin, tunnustellen suuntaa, johon olimme menossa. Teoksessa oli ainakin sisältä kokien todella voimakas kontakti, joka taisi välittyä yleisöönkin ainakin heidän reaktioistaan päätellen.<br />
<br />
Joskus yhteisymmärrys syntyy paremmin sanattomasti.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-76524091471833797962011-11-13T15:22:00.007+02:002011-11-13T22:15:58.164+02:00Uusia näkökulmia novelleistaJos minusta tulisi kirjailija, kirjoittaisin novelleja. Pidän novelleista: ne ovat hiottuja, ne voi lukea kerralla, ne pitää ratkaista. Novellissa tiivistyvät romaanin ja runon hyvät puolet. Ne ovat usein arvoituksellisempia kuin romaanit, mutta vaativat analysoimista hieman runoja vähemmän. Runossa kiteytyy yleensä jokin hetki tai tunnelma puhujan näkökulmasta, ja niin novellissakin – jossa tilannetta tai tapahtumasarjaa avataan kuitenkin tyypillisesti vähän runoa enemmän. Tiivis muoto takaa kuitenkin, että intensiteetti lukiessa säilyy koko ajan. Luenkin novellin mieluiten yhdeltä istumalta, mikä erottaa lukukokemuksen romaanin lukemisesta. Romaania lukiessa lukeminen saattaa katketa lukuisia kertoja, koska sitä saa harvoin ahmaistua yhtenä suupalana. Runot ovat kaunokirjallisuuden muodoista hiotuimpia timantteja, joissa joka sana on tarkkaan harkittu pala kokonaisuudessa. Novelleissa on jotain samaa – ne ovat aukkoisia tarinoita, joissa sanavalinnat johtavat ratkaisun jäljille. Niistä muodostuu kuitenkin omanlaisensa ehyt tarina joko yksittäisten hetkien tai takaumien kautta.<br />
<div><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNEWt9La_JVJYKEIB1fv0O6E8uAppV5FabMa24z2eyE89h42ghPplJc-G3Bo2FvlKfRnE2uy4lUvkP8iP0pUcHLJahVtvWaW0JUBUxEhzCfxgqbTYNllQJrk8VJw-EpjXjCRGSJov5lJ-C/s1600/Branderin_kansi_214677a1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNEWt9La_JVJYKEIB1fv0O6E8uAppV5FabMa24z2eyE89h42ghPplJc-G3Bo2FvlKfRnE2uy4lUvkP8iP0pUcHLJahVtvWaW0JUBUxEhzCfxgqbTYNllQJrk8VJw-EpjXjCRGSJov5lJ-C/s320/Branderin_kansi_214677a1.jpg" width="213" /></a></div><div>Uusin novellistilöytöni on lahjakas, pakahduttavalla intensiteetillä kirjoittava Janica Brander, jonka esikoiskokoelma <i>Lihakuu</i> sisältää kaikkea, mitä novelleilta kaipaan. Novelleista on hankala löytää yhteistä nimittäjää, mutta silti ne muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka tunnelma jää kummittelemaan pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Osa novelleista on maagisten ja arkisten piirteiden yhteissumma, kuten <i>Maailman makuu</i>, jossa valtio ilmoittaa lähestyvästä maailmanlopusta tekstiviestillä, mutta Minkun vanhemmat jaksavat yhä olla riidoissa ja setviä kolmiodraamaa. Myös kokoelman niminovelli kuvaa maailmaa yksinäisen lapsen näkökulmasta tilanteessa, jossa isä on työtön ja äiti itsetuhoinen. Pisimmälle maagisuudessaan menee <i>Sielumies</i>, jonka loppuratkaisun voi lukea myös vertauskuvana maastamuuton ja siirtolaisuuden työntävästä voimasta.</div><div><br />
</div><div>Kaksi novellia nousi kutkuttavalla tunnelmallaan ja yllättävyydellään yli muiden. <i>Uusi elämä </i>onnistuu vielä viimeisellä sivulla kääntämään koko tulkinnan päälaelleen. Novelli-sanakin tulee italian sanasta <i>novella</i>, joka tarkoittaa uutta ja tuoretta. Uusien näkökulmien tuominen ja yllättävät käänteet tekevät novellista novellin. Brander on taituri sanavalinnoissa ja tunnelman luomisessa. Lyhyet virkkeet kertovat paljon mutta jättävät myös ilmaa omien mielikuvien syntymiselle<i>. </i>Vai mitä sanotte novellin alusta, jossa on kaikki, mitä taustasta kerrotaan ja mille tarina lähtee rakentumaan: </div><div><br />
</div><div><i>"Arvo kuoli ja maailma meni mustaksi. </i></div><div><i>Laps muutti kotoa, sanoi aloittavansa oman elämän. </i></div><div><i>En viitsinyt sanoa sille,että minun elämäni loppui viimeistään silloin, kun kannoin sen pussukat juna-asemalle."</i></div><div><i><br />
</i></div><div>Vaikka novellin pohjavire on kauttaaltaan synkkä, hykerteli ainakin tämä lukija tyytyväisyyttään, kun nimi <i>Uusi elämä</i> lunasti odotuksensa ja leskelle avautuu itsestään ja elämästään jotain uutta, yllättävää, samaan aikaan tuskallista ja virkistävää:</div><div><br />
</div><div><i>"Lopulta väsyin katumaan rakkauttani, annoin sen tulla. Se tuli kaikkia suonia pitkin, puski niin että painoni nousi ja laski kymmenen kiloa ja Omani laittoi sokeria suuhuni, kun jalat meinasivat pettää alta."</i></div><div><i><br />
</i></div><div>Toinen ehdoton suosikkini on <i>Karhut ja sudet</i>, jossa on jälleen lapsi minäkertojana. Se on pökerryttävän ristiriitainen, vakava, maaginen ja pakahduttava tarina kahdesta turkasen kovasta metsämiehestä, jotka asuvat pientä metsätölliä kahdestaan ja jakavat yhden sivustavedettävän. Kertoja on rakastunut Ranttu-Maijaan, leikkisään romanityttöön, joka tuntee miehet. Kylässä leijuu pelko pedoista, joille vain jumalattomat metsästäjät Raappana ja Naakka pystyvät pistämään pisteen. Siksi kylällä ei puhuta, vaan hyväksytään ja jätetään omiin oloihinsa.</div><div><br />
</div><div>Draamakasvatuksen perusopinnoissa meidän pitäisi tehdä dramatisointisuunnitelma jostain novellista tai sadusta. Ajattelin valita <i>Karhut ja sudet</i>, vaikka se ei olekaan mikään helpoin nakki siirtää näyttämölle. Totta kai sitä haluaa valita itseään kiehtovan, hienon tekstin – ja samaan aikaan kokee riittämättömyyttä sellaisen hienouden edessä. Osaankohan tehdä novellille oikeutta?</div>Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-38839978315940417042011-07-06T17:40:00.004+03:002011-08-18T17:26:36.629+03:00Kesäopiskelija vauhdissa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Mainitsinko viime merkinnässä jotain siitä, että pelkään ajan käyvän pitkäksi? No, arvaatte varmaan jo. Niin ei ole päässyt vahingossakaan käymään! Olen juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Sen lisäksi että olen kahden viikon sisällä käynyt muun muassa Ylivieskassa, Kalajoella, Kuopiossa, Nilsiässä ja Juankoskella, yhteensä viidellä eri kesämökillä, kaksissa bileissä, muutaman kerran rannalla ja pelaamassa niin ultimatea, frisbeegolfia kuin jalkapalloakin, olen aktivoitunut myös opintorintamalla. Ihan hikihän tässä tulee.</div><br />
Se <i>fin balans </i>taisi nyt unohtua tässä hötäkässä jonnekin. Eilen illalla tulin kuitenkin kotiin Jyväskylään ja aion nyt hengähtää ja asettua tänne peräti reiluksi viikoksi ennen Ilosaarirockia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEvoYWEgyEwnStRVYv-x7Z4qpFTagtb3GWMSKxOeq9lmPCxOe8k4a9VOdhwQ4nO9smZBrp7F7r7bCfE5Xxyha8hpZM71Ygldj0klfOQ1TQFVlRnLfcHRtlz27-1S0wjj3C36Jset9H3pfv/s1600/DSCN4757.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEvoYWEgyEwnStRVYv-x7Z4qpFTagtb3GWMSKxOeq9lmPCxOe8k4a9VOdhwQ4nO9smZBrp7F7r7bCfE5Xxyha8hpZM71Ygldj0klfOQ1TQFVlRnLfcHRtlz27-1S0wjj3C36Jset9H3pfv/s320/DSCN4757.JPG" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div>Stereotyyppinen kuva kesäopinnoista on rentoa rannalla luuhaamista kirjan kanssa. Päätin koettaa ja parin tunnin ajan se sujuikin ihan hyvin. Sitten aivot pehmenivät ja nukahdin aurinkoon, minkä seurauksena sain lievästi palaneet takareidet, pohkeet ja selän. Tuon jälkeen olenkin tyytyväisesti suunnannut loistavasti ilmastoituun Aallon lukusaliin, jossa alkaa palella, jos on käsivarret paljaana. Se on rauhallinen näin heinäkuussa; yleensä siellä on maksimissaan viisi opiskelijaa.<br />
<br />
Viime viikolla tapahtui kaksi opintourallani merkittävää saavutusta: minusta tuli viimein humanististen tieteiden kandidaatti ja pääsin mukaan <a href="https://www.jyu.fi/hum/laitokset/kielet/tutkimus/suomityokielena">tutkimusprojektiin</a>, jossa teen graduni. Saa onnitella! Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että aloitan aineistonkeruun ensimmäisen haastattelun myötä jo lauantaina. Graduprojektini alkaa siis sellaisella rytinällä, mitä en osannut ennalta aavistaakaan. Olen samaan aikaan innoissani ja kauhuissani!<br />
<br />
Nyt on muuten se aika, kun kuuluu voivotella, miten kesä on pian jo ohi. Minä huomasin sen käytännössä eilen, kun aloin suunnitella yhteistä reissua siskon kanssa. Tajusin, että kalenterissa ei ole enää montakaan tyhjää päivää.<br />
<br />
Että se siitä aikatauluttomuudesta.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-76218587229707068712011-06-22T11:14:00.002+03:002011-06-22T11:19:52.305+03:00Elä ressaa!Eilen oli ruotsin tentti, joten olen tästä päivästä lähtien näennäisesti lomalla/ kesäopiskelijarenttuna/ aikatauluttomana ajattelijana.<br />
<br />
Muistan jo nuorella iällä inhonneeni sitä, miten omasta poikkeavaa elämäntyyliä usein ylenkatsottiin. Mitäänhän ei voi tehdä toisin, kuin on itse totuttu tekemään! Tätä ilmenee usein esimerkiksi lomailuun liittyen. Muistan kuulleeni esimerkiksi valittelua siitä, miten jotkut tuhlarit laiskimukset käyttävät ulkomaan lomamatkoillaan lomabudjetista ison siivun ravintoloissa ruokailemiseen, kun voisi ihan yhtä hyvin vuokrata keittiöllisen asumuksen ja kokata itse omat sapuskat. Toiset taas tietysti mieltävät lomailun mahtavaksi mahdollisuudeksi tutustua vieraiden kulttuurien keittiöihin, kun taas aika moni haluaa lomallaan rentoutua täysin ja unohtaa arjen kiireet kokkailuineen. Minun puolestani kukin saa ihan itse päättää ja syödä vaikka koko lomansa jokaisena iltana nakkiperunat suomalaisten perustamassa ravintolassa, jos niin haluaa.<br />
<br />
Kesä on Suomessa niin lyhyt ajanjakso, että siihen ladataan usein uskomaton määrä odotuksia. Kesäloma on monella vielä lyhyempi, vain murto-osa lyhyestä kesäkaudesta. Ei ihmekään, että lomastressi puskee päälle, jos siihen on laskenut päiviä joulusta lähtien. Lomailuun liittyykin ihmeen voimakkaita käsityksiä. Joidenkin mielestä loma on ehdottomasti pyhitettävä latautumiselle, jolloin äkkipysähdys töissä tai opinnoissa paahtamisen jälkeen saattaakin olla yllättävän lamauttavaa. Toiset taas listaavat lomalleenkin pitkän to do -listan (sitten kyllä kitken kasvimaan, maalaan aitan, luen kaikki yöpöydälle pinoon kertyneet kirjat, kierrän sukulaiset ja lapsuudenmaisemat, käyn ainakin kolmessa kesätapahtumassa, poimin omat mansikkani, järjestän autotallin...). Oma lukunsa on tietysti kokemustenkerääjät. He ottavat kiitollisena vastaan iloisen kesäkauden, jolloin on sallittua (ja mahdollista) moni asia, joka talvella ei tulisi kellekään mieleenkään. Intiaanikesänä voi liftata vieraalle paikkakunnalle, viettää yöttömät yöt taivasalla ja toteuttaa muitakin ex tempore -mielihalujaan vapaasti.<br />
<br />
Minä pidän tietyistä rutiineista ja aikatauluista, mikä on ehkä käynytkin jo blogissa selville. Siksi kesätyö tai kesäkurssi on monella tapaa positiivinenkin asia. Muutamankin tunnin työvuoro tai luento saa jäljelle jäävän vapaa-ajan tuntumaan ansaitulta. Siksi olenkin järjestellyt itselleni esimerkiksi säännöllisen loma-ajan harrastuksen (ultimate joka sunnuntai ja keskiviikko, klo 19!), joka rytmittää viikkoa sopivasti. Päätin myös nauttia festareista tänä vuonna talkoolaisena, jolloin Ilosaari- ja Flow-viikonloppu rytmittyvät automaattisesti työn ja vapaa-ajan välimaastoon. Muitakin suunnitelmia kesälle on, ihan vaan ettei varmasti pääsisi tylsistyminen yllättämään...<br />
<br />
Olenko teidän mielestänne outo lintu, kun pelkään lomailun käyvän pitkäveteiseksi? Olen kuullut huhuja, että joillekin työssään tosi hyvin viihtyville lomailu voi olla painajaista. Onkohan näin?<br />
<br />
Juhannuksena pidän pitkän viikonlopun ajan rehellistä lomaa meren äärellä Kalajoella. Seuraavalla viikolla alankin sitten jo orientoitua uusiin opintoihin gradutapaamisen merkeissä... Tämä on sitä rytmittämistä! En fin balans, kuten ruotsin kurssilla päädyimme toteamaan jokaisessa keskustelussa, käsitteli se sitten johtamistyyliä tai vähemmistökielten asemaa.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-10635917168295134442011-06-20T22:38:00.001+03:002011-06-21T14:31:53.691+03:00Kuvapäivitys<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Viimeksi taisin luvata raportoida kesäkommelluksistani lisää.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Paljon onkin tullut puuhailtua; kuvat kertonevat taas eniten.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">(Epäjärjestyksessä eikä edes mitään tuoreita!)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRHqEVURW5hGxOP8DZUN1noRUjgkhO5z9DgH6HCtKEQQMV6aO8mMRbVsfwouihmm1B83DmsVtfZ51VrAW-hVAuA7rpUQ2tdSpM08DafPEy_OUoCHk-JyXCcIkpYOSPXQnNPIivQsxUYHpL/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRHqEVURW5hGxOP8DZUN1noRUjgkhO5z9DgH6HCtKEQQMV6aO8mMRbVsfwouihmm1B83DmsVtfZ51VrAW-hVAuA7rpUQ2tdSpM08DafPEy_OUoCHk-JyXCcIkpYOSPXQnNPIivQsxUYHpL/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+1.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpLsphSS0cUQOVkrOpz746jd4_dV7gFQpYp6J6g24fCTjGJDTcn-TH2NixVp3cCpeOsCe_8R-Ht0tQIJWsbX73-Se6GitS4Dun2JwK9_F0dVPmtpT2G6UHVLjEzmB8BilOqQOJ44nSdjk8/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpLsphSS0cUQOVkrOpz746jd4_dV7gFQpYp6J6g24fCTjGJDTcn-TH2NixVp3cCpeOsCe_8R-Ht0tQIJWsbX73-Se6GitS4Dun2JwK9_F0dVPmtpT2G6UHVLjEzmB8BilOqQOJ44nSdjk8/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+2.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaTXuOh4q6cdq_VmRFYDR9nw0hpFSK3h8VnI7imhoYySNvQOl-rEg1YsAdZqc3Wf89gPuaBKUD4-ZNw37Fe4_BCZOkPRwdovFvS2CdB5V__XHQjBVgaOnKvyExkiY5lywViIAVozRXPKBo/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaTXuOh4q6cdq_VmRFYDR9nw0hpFSK3h8VnI7imhoYySNvQOl-rEg1YsAdZqc3Wf89gPuaBKUD4-ZNw37Fe4_BCZOkPRwdovFvS2CdB5V__XHQjBVgaOnKvyExkiY5lywViIAVozRXPKBo/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+4.jpg" width="380" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY306PVl2UnQY9wpqSjqWszPn3I8opHktgfdwBeLm0nz0296ffmow5iee4UN4R3EVqEGjOBoGtOulloBe18TJMmHwOBwS9IgRlVmKJcKmyJ54586LiEZcnV_Mr8Ew0K5dIo-709C-TEArd/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY306PVl2UnQY9wpqSjqWszPn3I8opHktgfdwBeLm0nz0296ffmow5iee4UN4R3EVqEGjOBoGtOulloBe18TJMmHwOBwS9IgRlVmKJcKmyJ54586LiEZcnV_Mr8Ew0K5dIo-709C-TEArd/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+5.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje61V6EDoweBMiB96jGrRoBD9nvPbAVOgPZwLtozjZcisjeQgUriNNuQ_EQ_Nh0t1qpOOISjMmhjyCDqWyitz4ofGqXP_uo9S8meEj4bzRgrlFH_ANk7JvOadm7HmL9H74qgQhZeueeY-Z/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje61V6EDoweBMiB96jGrRoBD9nvPbAVOgPZwLtozjZcisjeQgUriNNuQ_EQ_Nh0t1qpOOISjMmhjyCDqWyitz4ofGqXP_uo9S8meEj4bzRgrlFH_ANk7JvOadm7HmL9H74qgQhZeueeY-Z/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+6.jpg" width="377" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd4qH0rjkW2sn9WssH6KJtdZ_D15phyphenhyphenD_ozBw6qA3fSnnn43b4OC0Z0GIP84fFGjGKmbcrGCFb9K5XTZrl3m90se9fFkU8lOQdDmtHShglS-hL7ydYsamzLgMSq5mykeIF5_AFPObp2QiU/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd4qH0rjkW2sn9WssH6KJtdZ_D15phyphenhyphenD_ozBw6qA3fSnnn43b4OC0Z0GIP84fFGjGKmbcrGCFb9K5XTZrl3m90se9fFkU8lOQdDmtHShglS-hL7ydYsamzLgMSq5mykeIF5_AFPObp2QiU/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+7.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5EKi7VPFsqaKDFyX7asmQMEAaj4oquCr_qU84NuR476rnL1ACzzMEMv6aVPR7rKITy26PihJEmYhvFMOcxI5sCK0GMLCJCTUGdP2gJQ9-XjzIHfCBN7wwIXZCKzRELXsBROdpc775ZcOK/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5EKi7VPFsqaKDFyX7asmQMEAaj4oquCr_qU84NuR476rnL1ACzzMEMv6aVPR7rKITy26PihJEmYhvFMOcxI5sCK0GMLCJCTUGdP2gJQ9-XjzIHfCBN7wwIXZCKzRELXsBROdpc775ZcOK/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+7.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXsFGWP2N_rL3NYl0LXP6KciBZdbBjnJeuF_SJLvwB43G4GnbWbe73Z8pxz9kYHM3RQoQRK_BiXAaVvde_DPZ6R36DSsHxOkLFfThQIXyCR28qW19ZjtIJXWaduLYkXXFwKLOXKbyY2F3e/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXsFGWP2N_rL3NYl0LXP6KciBZdbBjnJeuF_SJLvwB43G4GnbWbe73Z8pxz9kYHM3RQoQRK_BiXAaVvde_DPZ6R36DSsHxOkLFfThQIXyCR28qW19ZjtIJXWaduLYkXXFwKLOXKbyY2F3e/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+8.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDpDzoGie7P5GRumQYdGDR-EatgFcdN9paxpA9PMZSjaXeU8t8uc3ozaclrdayVKBNtUCRiBWTCKYwSWZT3Y572UKC0lyvGq7iLwzfohfrTycZAO_fwMzTPlhYCw3T884CFvgg1GcjXLym/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDpDzoGie7P5GRumQYdGDR-EatgFcdN9paxpA9PMZSjaXeU8t8uc3ozaclrdayVKBNtUCRiBWTCKYwSWZT3Y572UKC0lyvGq7iLwzfohfrTycZAO_fwMzTPlhYCw3T884CFvgg1GcjXLym/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+9.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx0niafRsifqgOxx8KkICII0sDes80ug5RSwR9EiY6kyzKIPnfo5yWlip5pJ5jH342mvQm1TEv0C27ljxQzTWrDMaUiOcuKvW9vfs9A2TnACSl0fo54k804zFRZb_UUWxnkLyTozesJAoE/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx0niafRsifqgOxx8KkICII0sDes80ug5RSwR9EiY6kyzKIPnfo5yWlip5pJ5jH342mvQm1TEv0C27ljxQzTWrDMaUiOcuKvW9vfs9A2TnACSl0fo54k804zFRZb_UUWxnkLyTozesJAoE/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+10.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpruxbwleboMEaVnV5PPS7C7jrrzKN2qm2gIF-6sV3GTfjL87-GsB-p__-a31i8JbJuUhbNZy5Br7XlXdfZWKlMhysmHakAnDt9QyZmR0i-UBSFGQMjQGDeyS-94zkBSCAR51dF5me2yhB/s1600/Kes%25C3%25A4harrastus+15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpruxbwleboMEaVnV5PPS7C7jrrzKN2qm2gIF-6sV3GTfjL87-GsB-p__-a31i8JbJuUhbNZy5Br7XlXdfZWKlMhysmHakAnDt9QyZmR0i-UBSFGQMjQGDeyS-94zkBSCAR51dF5me2yhB/s400/Kes%25C3%25A4harrastus+15.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0glKfctSSAaCJzPBN4XfvrWZhEaRBxwwNObvJqqKNG_yNGfRaRwEOa1BPm3_yxY_qVq8gavwiCQofnzQF1SZ_pjOaGQYKBlw-YGVbvmLivWozmOpL5uYT2aZn_GZmULXCvt5PZDtA2Gzy/s1600/Koli.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="350" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0glKfctSSAaCJzPBN4XfvrWZhEaRBxwwNObvJqqKNG_yNGfRaRwEOa1BPm3_yxY_qVq8gavwiCQofnzQF1SZ_pjOaGQYKBlw-YGVbvmLivWozmOpL5uYT2aZn_GZmULXCvt5PZDtA2Gzy/s400/Koli.JPG" width="400" /></a></div><br />
Onneksi vielä on kesää jäljellä...<br />
<br />
Kameralle tallentumatta ovat jääneet esimerkiksi onnistumisen ja epätoivon hetket Peurungan frisbeegolfradalla (4 kierrosta, satoja heittoja). Tänään kokeilin myös ensimmäistä kertaa vesijumppaa kokeilemalla Aqua Zumbaa! Sunnuntaisten ultimatepelien jäljiltä käteni on ihan mustelmilla. Huomenna uudestaan!Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-68732421823288383102011-05-28T20:19:00.001+03:002011-05-28T20:23:02.081+03:00Kesäharrastusta metsästämässäKuten edellisestä merkinnästä varmaan olikin pääteltävissä, minulla on nyt käytettävissä enemmän vapaa-aikaa kuin pitkään aikaan. On siis sopiva sauma aloittaa uusi harrastus! Olen harrastanut monenmoista, mutta ihan hetkeen en ole innostunut mistään uudesta. Viime talvena lähinnä jatkoin tuttuja ja turvallisia, ehkä vähän tylsäksikin käyviä juoksulenkkejä ja yo-liikunnan aerobic-tunteja. Halusin siis kokeilla jotain uutta!<br />
<br />
Koska minulla ei ollut mielessä harrastusta yli muiden, kyselin suosituksia aluksi Facebookissa. Määrittelin kriteereiksi hauskuuden, koukuttavuuden ja pienen haastavuuden, jotka ovat mielestäni tärkeimpiä ominaisuuksia mukavalle kesäharrastukselle. Sain hyviä vinkkejä laidasta laitaan: palapelit, maalaaminen, koripallo, golf, beach volley, geokätköily, ratsastus, ultimate... Siinä onkin jo pitkä lista kokeiltavaksi! Ehdotuksia lueskellessani hokasin myös yhden kriteerin lisää: kesäharrastuksessa myös seurallisuus on tärkeää – aikaa kun on mukavinta viettää kavereiden kanssa. Toki palapelin rakentelu sopii hyvin sadepäivien varalle, mutta kesällä ajan viettäminen ulkona hyvällä porukalla on <i>se juttu</i>, mitä ei talvella tule juuri tehtyä.<br />
<br />
Niinpä otin vinkistä vaarin ja kokeilin ensimmäisenä ultimatea Jyväskylän Liitokiekkoilijat JyLin järjestämällä starttikurssilla. Ensimmäinen kerta ja pari omatoimista heittelykertaakin on nyt takana, ja taidan olla vähän koukussa! Ultimate kuuluu takuulla kesälajien aateliin; yhdistyväthän siinä rentous, vauhdikkuus, ulkoilu ja hyvä seura. Siinä myös on riittämiin haastetta, joten laji tuskin käy äkkiä tylsäksi. Yllätyksekseni tosin heitot alkavat jo vähitellen sujua!<br />
<br />
Lisäksi kokeilin pitkästä aikaa ratsastusta kaverini vuonohevosella. Vuonis oli ihanan rauhallinen, joten sillä ratsastaminen oli lähes rentouttava kokemus aloittelijalle! Ei pelottanut juuri lainkaan...<br />
<br />
Nyt kun kesäharrastaminen on päässyt sopivasti käyntiin, pidän peukkuja, että säätkin muuttuisivat tästä kesäisemmiksi. Olisi sitten mukava jatkaa kokeiluja...<br />
<br />
Raportoin onnistumisia uusien harrastusteni parissa toivon mukaan vielä myöhemminkin ;)Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-90069124923641704662011-05-20T12:42:00.000+03:002011-05-20T12:42:07.418+03:00Vapaata, vellovaa aikaaVapaa-aika on erikoisesti käyttäytyvä ilmiö. Useimmiten sitä tuntuu olevan aivan liian vähän, joskus sitä taas on liikakin. Joskus voi olla hankalaa kuvata, mihin vapaa-aikansa käyttää. Mihin häviää se työn, opiskelun ja kotitöiden väliin jäävä aika, joka Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan on käytettävissä "rentoutumiseen ja virkistäytymiseen"? <br />
<br />
Ajankäyttö lipsahtaa helposti ihmeen vellovaksi ja epämääräiseksi silloin, kun päiväjärjestyksessä ei ole täsmäaikoja yhtään millekään. Kun ei ole täsmällistä heräämisaikaa, lounasaikaa, työpäivän päättymistä tai harrastuksille merkattua kellonlyömää, vapaus käyttää aikansa (ja vapaa-aikansa) aiheuttaa helposti hallitsemattomuuden tunnetta. Vapaus ei aina merkitsekään tunnetta vapaudesta. Minulle on helpompi jäsentää "virkistäytymiseen ja rentoutumiseen" käyttämääni aikaa – ja myös nauttia siitä hyvällä omatunnolla – silloin, kun myös työskentelylle käyttämäni aika on määrätty.<br />
<br />
Tarkoitukseni on käyttää seuraavat pari kuukautta "vapaaseen opiskeluun" ja "vapaa-aikaan". Noin kuukauden mittaisen ruotsin kesäkurssin ja yhden kesäkonferenssin lisäksi "saan" jakaa aikani, miten haluan. Se ei sitten olekaan minulle mikään helppo nakki.<br />
<br />
Elokuvan <em>Poika</em> työtön päähenkilö jakaa päivänsä lyhyihin, 20 minuutin mittaisiin aikayksiköihin. Esimerkiksi biljardin pelaamiseen voi käyttää neljä aikayksikköä ja uuden cd-levyn valitsemiseen yhden, parturissa käymiseen menee helposti kolme. Ihan noin päämäärättömään ja vellovaan elämään tottuminen vaatisi minulta varmaan vielä järeämpiä aseita kuin aikayksikköajattelun, ja olenkin todennut jo moneen otteeseen, ettei työttömän arki sopisi minulle pidemmän päälle ollenkaan. Rajatun vapaa-ajan jäsentelyyn aikayksikköajattelu voisi toki toimia.<br />
<br />
Vapaana vellovan työskentelyajan, kuten gradun kirjoittamisen, jäsentämiseen monet suosittelevat <a href="http://www.gradutakuu.fi/2010/02/18/pomodoro-tekniikalla-tehokkuutta-ja-ajanhallintaa/">Pomodoro-tekniikka</a>a. Sen ajatuksena on jakaa pitkäjaksoisen projektin työstämistä pienempiin palasiin, jolloin joskus tuloksettomaltakin tuntuvaa työskentelyä voi jaksottaa konkreettisesti. On myös helpompi keskittyä lyhyt aika kerrallaan kuin koettaa keskittyä intensiivisesti esimerkiksi kahdeksan tunnin ajan (mikä saattaa tuntua ajatuksenakin lannistavalta). <br />
<br />
Nyt aionkin perehtyä sosiokulttuuriseen teoriaan keskittyneesti, tomaatti kerrallaan. Neljän tomaatin pläjäys voi olla alkuun pääsemiseksi (ja näin perjantai-iltapäiväksi) ihan riittävä saavutus. Sitten pidän tauon ja siirryn yhdyskäytävää pitkin viereiseen yliopistorakennukseen eli X:n pianokopperoon soittelemaan.<br />
<br />
***<br />
<br />
<strong>Pieni asia,</strong> joka ilahdutti minua tänään: Tuntematon tyttö kehui ystävällisesti hymyillen takkiani päärakennuksen vessassa ja sanoi katselleensa minua se päälläni usein aiemminkin. Tapaus oli jo toinen kerta, kun tuntematon kehuu samaista takkiani vessassa. Viimeksi se tapahtui yliopiston kirjaston vessassa. Molemmat kehujat ovat osuneet juuri sopivasti sellaiseen saumaan, jolloin olenkin kaivannut pientä piristystä.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-82056663779264940072011-02-13T11:40:00.000+02:002011-02-13T11:40:35.792+02:00Havahtuminen kevääseenAurinko paistaa suoraan sisään paljastaen armottomasti kämpässä pesivän pölyn. Kaikki kahdeksan ikkunaamme ovat etelään päin, ja kevätaurinko lämmittää sisällä tuntuvasti, vaikka ulkona onkin vielä reippaasti pakkasta.<br />
<br />
Kevät paljastaa viikkosiivousten laiminlyömisen, mutta tänä keväänä se paljasti jotain muutakin. On tavallaan ristiriitaista, miksi kevätväsymys iskee valon lisääntymisen myötä. Kaamosmasennus on paljon helpompi ymmärtää. Mutta aurinko on armoton – se herättelee. Joskus keväisin minulle iskee halu uusiutua ulkoisesti. Nyt olen hankkinut uudet lasit (kahdetkin!), mutta siitä ei tunnu tällä kertaa kiikastavan. Sen sijaan havahduin talviunestani astetta haastavamman muutoksen tarpeeseen. Tulee mieleen niinkin pelottava sana kuin <i>elämänmuutos.</i><br />
<i><br />
</i><br />
Viime viikot olen tosiaan viettänyt jonkinlaisessa talvihorroksessa. Päivät olen painanut menemään useimmiten aamuseitsämästä ja pyhittänyt usein arki-iltoja ja viikonloppujakin koulutöille. Suoraan sanottuna sosiaalinen elämäni on ollut todella kuollutta. Eräänäkin perjantai-iltana nukahdin ennen kymmentä silkkaa väsymystäni.<br />
<br />
Nyt suurin kiirekasauma on kuitenkin (ainakin toistaiseksi) ohi. Vauhti pysähtyi oikein jysäyksellä. Iski ihmeellinen väsymys ja alakulo. Pirteyden puuttuminen tuntui melkein rikolliselta, kun ulkona on niin <i>piristävä </i>ilma.<br />
<br />
Onneksi kuitenkin tiedän jo kokemuksesta, mikä minua piristää. Resepti on yksinkertainen eikä yllätä: hyvä seura, liikunta, musiikki, leipominen ja kaikenmoinen puuhastelu. Otin heti itseäni niskasta kiinni ja yhteyttä pariin ystävään, joita olen laiminlyönyt viime aikoina. Perjantain mainiossa Rentukka Rockissa huomasin taas, kuinka elähdyttävä kokemus hyvä keikka on. Pari keikkalippua keväälle onkin jo hankinnassa. Onneksi kolmen päivän liikuntakieltokin loppui eilen, kun viisaudenhammasarpeni ei enää pitäisi vihoitella kummemmin. Juoksin auringossa paistattelevan Jyväsjärven ympärillä reippaan lenkin, jonka jälkeen hyvä olo oli taattu. Sydämenmuotoinen kakkukin paistui eilen uunissa... Ja pölyt kirjahyllystä piti pyyhkiä heti ensimmäisenä.<br />
<br />
Nyt tuntuu taas siltä, että elän muullekin kuin koululle. Vaikka havahtuminen on joskus kivuliaskin kokemus, aika ajoin itsensä herättely tulee todellakin tarpeeseen.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-3454991675119956352011-01-11T19:18:00.000+02:002011-01-11T19:18:45.669+02:00Hiljainen kannanottoIstuin tänään Normaalikoulun pulpetissa pitkästä aikaa kevään harjoittelujen alkuinfossa. Tavanomaisten haistettelujen ja ripsipiirakoiden sijasta pulpetin kanteen oli kaiverrettu isoin kirjaimin "OPPOSITIO". Nuoret ottavat kantaa tavallaan.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-42255807522150478852011-01-05T14:18:00.000+02:002011-01-05T14:18:36.280+02:00Joululoma-ahdistusJoulukuun puolivälissä aloin olla jo todella loman tarpeessa. Odotetut vapaat viikot alkoivatkin vallan rentouttavissa merkeissä. Olen syönyt, saunonut, pelannut lautapelejä, nähnyt ystäviä, sukuloinut, katsonut lähes tuotantokauden Greyn anatomiaa ja monta hyvää elokuvaa, ulkoillut, vaihtanut vuotta sähköttömässä metsämökissä ja autoillut Jyväskylästä Nilsiään, Nilsiästä Ylivieskaan ja Ylivieskasta Nilsiään. Huomenna on tarkoitus siirtyä vihdoin Jyväskylään.<br />
<br />
Ja on se jo aikakin. Kaipaan toimintaa! Tasan kolmen viikon loman jälkeen haluan säännöllisen päivärytmin, Ilokiveen lounaalle, kaksiomme omaan rauhaan, ja pian myös luennoille ja harjoittelua jatkamaan. Ehdin jo unohtaa, kuinka pitkältä kuukauden loma keskellä talvea saattaa tuntua. Viime vuonna olin töissä jouluun asti ja lähdin jo vuoden ensimmäisenä päivänä Italiaan vaihtoon.<br />
<br />
PS. Suuret pahoittelut siitä, ettette päässeet jakamaan kanssani runotenttini viimeisten runokokoelmien parhauksia. Kailaan jälkeen oli vielä Saarikoskea, Haavikkoa, Manneria, Leinoa ja vaikka sun ketä. Tenttiinluku menee aina loppua kohti niin sekavaksi, ettei sitä pysty järjestelmällisesti esittämään. Oli ja meni hyvin, kuiteski.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-15288850710338996872010-11-22T20:10:00.005+02:002010-12-02T22:27:11.249+02:00Runoilijoiden ammattisairausEn tiennytkään, että tuberkuloosi on ollut viime vuosisadan alkupään runoilijoiden turma. Päivän Runoilija Uuno Kailas on nimittäin jo kolmas neljästä runoilijasta, jonka tuberkuloosi vei nuorena, samoin kuin Södergranin vain 31-vuotiaana. Kailaan Tulenkantaja-toveri Vala sentään sai elää sairauksineen 42-vuotiaaksi. Lyyrikoiden elämään on melko mielenkiintoista tutustua ihan siksikin, että saa jotain otetta vaikeatulkintaisiin runoihin. Valitsin synkistä runoista yhden, joka vangitsi voimakkaimmin tunnelmaltaan. Toisto toimii tässä hienosti tehokeinona. Lisäsävyjä tulkintaan tuo tieto Kailaan skitsofreniasta, jonka vuoksi hän joutui mielisairaalaan. Syinä saattoivat olla tukahdettu homoseksuaalisuus tai lapsuuden traumat (äiti kuoli Uunon ollessa vain 1-vuotias).<br />
<br />
<b><i>Peitetyt kasvot</i></b><br />
<br />
<i>Minä usein unessa miehen nään,</i><br />
<i>joka kasvonsa peittää </i>–<br />
<i>hän ääneti seisoo, ja käsillään</i><br />
<i>hän kasvonsa peittää.</i><br />
<i> </i><br />
<i>Mitä pelkää hän, mitä kaihtaa hän</i><br />
<i>miks kasvonsa peittää?</i><br />
<i>Näyn jonkin nähneekö hirveän,</i><br />
<i>siks kasvonsa peittää</i> –<br />
<i> </i><br />
<i>vai säikkyykö omaa sieluaan</i><br />
<i>ja kasvonsa peittää </i>–<i>?</i><br />
<i>Hän on kalpea, ei puhu milloinkaan,</i><br />
<i>mut kasvonsa peittää.</i><br />
<i> </i><br />
–<i> Hän on varjoni, yöllinen, valju mies,</i><br />
<i>joka kasvonsa peittää.</i><br />
<i>Ketä painaa syyllisen tunnon ies,</i><br />
<i>todet kasvonsa peittää.</i><br />
<i> </i><br />
(Silmästä silmään, 1926)Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-38361345216451396462010-11-21T19:19:00.002+02:002011-11-16T08:24:18.313+02:00JunalukemistaLuin Katri Valan esikoisrunokokoelman <i>Kaukainen puutarha</i> (1924) junassa matkalla Jyväskylästä Pieksämäelle. Runot ovat pakahduttavia ja herättävät voimakkaita tunnekuvia. Kokoelma on kokonaisuudessaan hiottu; yksikään runo ei ole ylimääräinen. Kokoelma aukeaa suloisin sävelin osiolla <i>Kukkiva maa</i>, jonka kesäisistä tunnelmista ja elämän ylistyksestä kuljetaan synkempään syksyyn, osioon <i>Murhattu maa</i>. Luontokuvat ovat vahvasti läsnä tunnelman luomisessa. Kokoelma loppuu fantasianomaiseen <i>Satu</i>-osioon.<br />
<br />
Kaikkein voimakkaimmin minuun vaikutti kuitenkin osio <i>Kauhu</i>, jonka runojen ahdistava kuolemantunnelma on herkästi aistittavissa. Runoissa toistuvat painajaiskuvat, yö, hulluus, kuolema ja ikävä. Tässä taas mielestäni parhaat:<br />
<br />
VIRTA.<br />
<br />
Vahva musta virta,<br />
sillä pieni lautta<br />
ja ihmisolento.<br />
Näen vain kädet.<br />
Ne ovat kouristuneet puuhun,<br />
ne ovat kellertävät ja epätoivoiset.<br />
<br />
Virta putoaa kuiluun.<br />
Taivas yllä on kuin suuri, kuollut, pilkallinen<br />
silmä.<br />
<br />
Jumalani, virtahan on täynnä lauttoja!<br />
Uusia sukeltaa esiin loputtomasti.<br />
Jokaisella on ihmisolento.<br />
Harvat huutavat.<br />
Jotkut itkevät hiljaa.<br />
Useat nauravat.<br />
<i>Joka hetki putoaa joku – –</i><br />
<br />
ERO.<br />
<i> </i><br />
Päätimme unohtaa rakkautemme,<br />
päätimme kulkea eri teitä<br />
toisiamme muistamatta.<br />
<br />
Mikä mieletön päätös se oli!<br />
Ikäänkuin katkaistun oksan jälki<br />
koskaan voisi umpeutua näkymättömiin puussa!<br />
<br />
Nauraen ja kalvennein kasvoin<br />
raastoimme rakkautemme punaista liljaa<br />
ja murskasimme hehkuvat terälehdet<br />
jalkaimme alle.<br />
<br />
Mutta punainen lilja ei tahtonut kuolla.<br />
Sen elämänvoima oli hirveä nähdä.<br />
Murskattunakin värisi ja hehkui jokainen<br />
lehti<br />
ja katkotut oksat kohosivat taivaita kohti<br />
äänettöminä hätähuutoina.<br />
Vastasatanut lumi punastui pisaroivasta hur-<br />
meesta,<br />
ja ilmaan nousi verinen huuru.<br />
<br />
Sen lävitse yhtyivät katseemme<br />
kuin kahden murhaajan,<br />
ja me käännyimme pois<br />
kauhistuen toistemme silmiä.<br />
<br />
<br />
Matkan Pieksämäeltä Kuopioon käytin lempijunapuuhaani: katselin ikkunasta ulos ja annoin ajatusten aaltoilla. Valan runotkin antoivat virikkeitä monenlaisille ajatuspoluille.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-54661913213118502042010-11-18T15:04:00.002+02:002010-12-02T22:27:27.983+02:00Poetiikkaa, onomatopoetiikkaa!Tämän päivän runoilijatuttavuus oli yksi Södergranin aikalaisista, muun muassa Odysseian suomentajanakin tunnettu Otto Manninen. Hän on minulle lähes täysin uusi tuttavuus ja yllättävän hankalasti lähestyttävissä. Manninen on tunnettu symbolismistaan ja äärimmäisen tiiviistä ilmaisustaan. Runojen aiheet eivät tule lähellekään yhtä lähelle minua kuin Södergranin. Toisaalta myös loppusoinnut ja hankala kieli (vanhasta kirjasuomesta murteisiin) saattoivat vierastuttaa niin paljon, ettei välitöntä lukukokemuta päässyt syntymään. Ei liene ihmekään, kun jo aikalaiset kriitikot kokivat Mannisen runot vaikealukuisiksi. Onneksi tähän ei tarvitse jäädä jumiin, vaan huomenna on jo uusi päivä ja uusi runoilija.<br />
<br />
Soinnullisesti Mannisen ilmaisu on kuitenkin usein kaunista tai mielenkiintoista. Tässä pari näytettä äänteillä leikittelystä, tunnelmasta toiseen.<br />
<br />
<i><b>Vaatimattomuutta</b></i><br />
<br />
<i>Kukapa kokkona tohti</i><br />
<i>kohota päivää kohti?</i><br />
<i>Kunpahan koki olla</i><br />
<i>kukkona tunkiolla.</i><br />
<br />
<i><b>Joutsenlaulua</b></i><br />
<br />
<i>Ui merta ne unten,</i><br />
<i>päin utuista rantaa.</i><br />
<i>Niit' aallot ne kantaa</i><br />
<i>kuin kuultoa lunten.</i><br />
<br />
<i>Pois, pois yli aavain</i><br />
<i>on polttava kaipuu.</i><br />
<i>Mut vain se, ken vaipuu,</i><br />
<i>se sävelet saa vain.</i><br />
<br />
<i>Mi helinä ikään</i><br />
<i>yl' ulapan hiipi? –</i><br />
<i>Vain uupunut siipi,</i><br />
<i>vain mennyt ei-mikään.</i><br />
<br />
(Kokoelmasta<i> Säkeitä</i>, 1905)Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-22850718324648062242010-11-17T21:54:00.003+02:002010-11-17T21:58:42.459+02:00Runoprojekti, osa yksiKuten kirjallisuudenopiskelijoilla yleensäkin, myös minulla on aika ajoin meneillään tiettyihin lukemistoihin rajattuja luku-urakoita. Viime kesänä esimerkiksi luin kymmenen kotimaista näytelmää, jotka joku viisas ja perehtynyt oli valinnut kirjallisuuden aineopintojen tenttikirjoiksi. Niistä mieleeni jäivät ja suosittelen erityisesti <b>Mannerin</b> <i>Poltettua oranssia</i>, <b>Lundánin</b> <i>Tarpeettomia ihmisiä</i> ja <b>Oksasen</b> <i>Puhdistusta</i>.<br />
<br />
Parhaillaan projektinani ovat runot.<br />
<br />
Teoriakirjallisuuden lisäksi parin viikon päästä koittavaan tenttiin tulee lukea kymmenen runoteosta. Voin jakaa kanssanne mieleenpainuvimmat runot. Aloitin tänään Edith Södergranilla. <br />
<br />
<b><i>Tähdet</i></b><br />
<br />
<i>Yön tullen</i><br />
<i>minä seison portailla kuuntelemassa,</i><br />
<i>tähdet parveilevat puutarhassa</i><br />
<i>ja minä seison pimeässä.</i><br />
<i>Kuule, tähti putosi helähtäen!</i><br />
<i>Älä astu ruohikolle paljain jaloin:</i><br />
<i>puutarhani on sirpaleita täynnä.</i><br />
<br />
<br />
<i><b>Moderni neitsyt</b></i><br />
<br />
<i>En minä ole nainen. Olen neutri.</i><br />
<i>Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,</i><br />
<i>olen naurava häive helankanpunaista aurinkoa...</i><br />
<i>Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,</i><br />
<i>olen malja kaikkien naisten kunniaksi,</i><br />
<i>olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,</i><br />
<i>olen hyppy vapauteen ja omaan itseen...</i><br />
<i>Olen veren kuiske miehen korvassa, </i><br />
<i>olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,</i><br />
<i>olen uusien paratiisien portinkilpi.</i><br />
<i>Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.</i><br />
<i>Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,</i><br />
<i>olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä,</i><br />
<i>ilman ehtoja.</i><br />
<br />
(Kokoelmassa <i>Runoja</i>, 1916)<br />
<i> </i><br />
Luin taustaksi toki myös tietoja Söderganin elämästä. Köyhä, sairas, Karjalan kankaalla varttunut suomenruotsalaisparka. En tiennytkään, että hän kuoli jo 31-vuotiaana. Osa runoista paljastaa kyllä, että hän tiesi oman kohtalonsa jo varhain.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-73259283741727365692010-11-03T10:48:00.002+02:002010-11-17T22:00:07.147+02:00Jokapäiväinen leipämmeOn muuten yllättävän hankalaa taipua rennompaan aikatauluun. Eilen olin kyllä koululla yhdeksästä neljään, ja päivä meni oikein mukavasti, mutta tämän päivän kaltaisena täysin tyhjänä päivänä hypin melkein seinille. Tavallaan olen aika innoissani Kalevala-tuntien suunnittelemisesta ysiluokalle, mutta nekin ovat edessä vasta joulukuussa. Pöh. Onneksi nään Bolognasta tuttua italialaista vaihtaria tänään. Hän opiskelee suomen kieltä ja pyysi minulta hieman apua. Italian-kontaktit ovat jääneet alkusyksynä aivan minimiin. Viimeksi olen jutellut kunnolla italialaisten kanssa silloin heinäkuussa, kun pari bolognalaista suomen kielen opiskelijaa oli vieraanani pitkän viikonlopun Jyväskylässä.<br />
<br />
Nyt onkin sopiva hetki päivittää rästissä olevia asioita. Tänä syksynä olen hurahtanut leivän leipomiseen. Muutama mukava resepti onkin tarttunut taskuun. Tässä parhaimmistoa:<br />
<br />
<b>Birgitan tumma lempileipä</b><br />
kirjasta Taivaallista leipää, alkuperäinen ohje <a href="http://taikinatiinu.blogspot.com/2010/04/birgitan-tumma-lempileipa.html">Taikinatiinun blogissa</a>.<br />
<br />
Leipä saa mukavan tiukan koostumuksen, kun sitä paistaa jälkilämmöllä. Minulla ei ollut kaikkia aineksia, kuten kahta erilaista ruisjauhoa tai vehnänalkioita, joten muokkasin ohjetta hieman (alla oma versioni). Tein ohjeen myös puolikkaana, kun aiemmassa kämpässä ei ollut pakastinta. Tällä ohjeella tulee kaksi vuokaleipää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi58Gl2fqHB6-BFJVPMU8HMI-GUSOUYmoddpmxWi2_QB1kPEiG2loCRK-QYU80TDfhZoOQ-UNmlA59gAJY7RSojDTJjTO6z49mEX48pgP1bqN_jF1NhHmu_jKslBUZd6sjB2d0GeqJqF307/s1600/DSCN4182.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi58Gl2fqHB6-BFJVPMU8HMI-GUSOUYmoddpmxWi2_QB1kPEiG2loCRK-QYU80TDfhZoOQ-UNmlA59gAJY7RSojDTJjTO6z49mEX48pgP1bqN_jF1NhHmu_jKslBUZd6sjB2d0GeqJqF307/s320/DSCN4182.JPG" width="320" /></a></div>2 dl grahamjauhoja<br />
4,5 dl ruisjauhoja<br />
5 dl vehnäjauhoja<br />
1 1/2 dl vehnäleseitä<br />
2 1/2 dl ruis- tai vehnärouhetta<br />
2 1/2 dl auringonkukansiemeniä<br />
4 tl ruokasoodaa<br />
2-3 tl suolaa<br />
2 rkl siirappia <br />
1 l piimää<br />
<br />
<br />
Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa. Kaada joukkoon siirappi ja piimä ja sekoita tahmeaksi taikinaksi. Nosta taikina kahteen 1,5 litran voideltuun vuokaan, taputtele pinta tasaiseksi jauhotetulla kädellä.<br />
<br />
Paista leipiä 175 asteisessa uunissa puolitoista tuntia. Käännä sen jälkeen uunista virta pois, mutta jätä leivät vielä muhimaan jälkilämpään puoleksi tunniksi. Jäähdytä leivät ritilällä leivinliinan alla. Jäähtyneen leivän voi pakastaa.<br />
<br />
<b>Mehevä vuokaleipä</b><br />
<a href="http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/53581/MEHEV%C3%84%20VUOKALEIP%C3%84">Kotikokki-sivustolta</a> <b><br />
</b><br />
<br />
Tykkään vuokaleivistä, koska ne on helppo leipoa kasaan ja ulkomuodosta tulee yleensä kaunis. Tämä Kotikokki-sivustolta löytämäni perusohje on helppo, usein tavoin muunneltavissa ja nimensä mukaisesti tosi mehevä. Se on onnistunut joka kerta. Vaikka taikinaa pitääkin nostattaa kolmeen otteeseen, varsinaiseen leipomiseen ei mene paljon aikaa. Yleensä lisäilen taikinaan aineksia vähän mieleni mukaan. Tykkään rouheisuudesta ja siemenistä, joten useimmiten korvaan osan jauhoista pellavansiemenrouheella, auringonkukansiemenillä ja ruis- tai venhärouheella. Yleensä jauhoista voi korvata siemenillä noin 10 %, jotta se vielä kohoaa ja pysyy hyvin koossa. Vehnäjauhot voi korvata hiivaleipäjauholla tai osittain grahamjauhoilla.<br />
<br />
Tässä perusohje lisätyllä ruisjauhon osuudella:<br />
<br />
5 dl 42-asteista vettä<br />
1 pss kuivahiivaa<br />
1 dl kaura- tai neljän viljan hiutaleita<br />
2 dl ruisjauhoja<br />
7–8 dl vehnäjauhoja<br />
2 tl suolaa<br />
1 rkl siirappia<br />
<br />
Sekoita lämpimään veteen ruisjauhot, siirappi, hiiva, suola ja hiutaleet. Anna tekeytyä 1/2 tuntia peitettynä. Lisää vehnäjauhoja vähitellen alustaen. Taikina saa jäädä löysäksi! Anna kohota 1/2 tuntia liinalla peitettynä.<br />
<br />
Voitele voilla leipävuoka. Nostele taikina vuokaan. Anna kohota vielä n. 1/2 tuntia peiteltynä.<br />
<br />
Paista 250 asteessa n. 1/2 tuntia.<br />
<br />
<b>Parmesaanileipä</b> <br />
<a href="http://www.euraconkeittio.fi/?pid=5&rid=130">Euracon-keittiön ohjeen mukaan</a><br />
<br />
Italiassa rakastuin pitkään kypsytetyn parmesaanin makuun. Parmesaani tekee lähes ruuasta kuin ruuasta parempaa! Se sopii pastoihin, vuokaruokiin ja kuorrutteeksi. Itse olen käyttänyt sitä esimerkiksi katkarapuvuuassa ja paistettujen kesäkurpitsojen päällä. Nam. Leipään se tuo suolaisuutta ja mehevyyttä. Noudatin alkuperäistä ohjetta sellaisenaan. Leipä on koostumukseltaan lähes pullaa. Sopii hyvin keittojen ja salaattien kanssa nautiskeltavaksi.<br />
<br />
Ohjeen mukaan 2 vuoallista, mutta minä tein tästä yhden ison muhevan vuokaleivän:<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpA7AdnZsKYFrdcBv0a0ap6Uad9XrsYxQCMaoY97xXgO03aB7brs5xpKpnt5aXzdBqf4ETH_PpkLohFtc7beMGpJPnmBmQ1qdKz6Q87qZ78Pqg1ITdnq8TtzP2tklMli-j0qGl8n0cNw22/s1600/DSCN4155.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpA7AdnZsKYFrdcBv0a0ap6Uad9XrsYxQCMaoY97xXgO03aB7brs5xpKpnt5aXzdBqf4ETH_PpkLohFtc7beMGpJPnmBmQ1qdKz6Q87qZ78Pqg1ITdnq8TtzP2tklMli-j0qGl8n0cNw22/s320/DSCN4155.JPG" width="320" /></a>4 dl maitoa<br />
1 pala (50 g) tuorehiivaa<br />
3 dl vehnäjauhoja<br />
1,5 dl raastettua parmesaania<br />
2 rkl tuoretta oreganoa silputtuna tai 2 tl kuivattua oreganoa<br />
0,5 tl suolaa<br />
n. 5 dl vehnäjauhoja<br />
1 dl oliiviöljyä<br />
<br />
<b>Voiteluun:</b>maitoa<br />
n. 0,5 dl raastettua parmesaania, oreganoa<br />
<br />
Murenna hiiva kädenlämpöisen maidon sekaan. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi velliksi. Peitä kulho liinalla ja anna seistä noin 15 minuuttia. Kun taikinan alku kuplii kevyesti, lisää parmesaani, oregano suola ja suurin osa vehnäjauhoista. Sekoita hyvin esim. kädellä. Kaada sekaan öljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, taikinaa koko ajan vaivaten, kunnes taikina irtoaa kulhosta ja käsistä. Taikinan tulee olla pehmeää, mutta käsiteltävää. Ripottele työpöydälle vehnäjauhoja ja kumoa taikina pöydälle. Jaa taikina kahtia. Leivo molemmista taikinapaloista pötköt ja leikkaa kumpikin 16-18 osaan. Pyörittele paloista pullia ja aseta pullat molempien vuokien pohjalle paririviin. Asettele loput pullat paririvin päälle. Peitä vuoat liinalla ja anna leipien kohota noin 10 minuuttia. Voitele leivät maidolla ja ripottele pinnalle parmesaania ja oreganoa. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia, kunnes leivän pinta alkaa saada väriä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHJdmwBAv37_EJgbB-8zMdPJuDxXM8ufC0kcVKxHGeLeESBD-ZW8jjFG652gpM9h_FMZbdH3o2ktsVrw5NUi2wyTsqBcgFBVEXgu0g72iJcZg-C4zWBzQmGKb-V1esx0utxDRneKkwJjk4/s1600/DSCN4158.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHJdmwBAv37_EJgbB-8zMdPJuDxXM8ufC0kcVKxHGeLeESBD-ZW8jjFG652gpM9h_FMZbdH3o2ktsVrw5NUi2wyTsqBcgFBVEXgu0g72iJcZg-C4zWBzQmGKb-V1esx0utxDRneKkwJjk4/s400/DSCN4158.JPG" width="400" /></a></div><div style="text-align: center;"> Tuoksu on huumaava eikä maussakaan ole moitittavaa.</div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;"><b>Rapea ja nopea olutleipä</b></div><div style="text-align: left;">bongattu<b> </b><a href="http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2008/10/nopea-olutleip.html">Pastanjauhantaa-blogista</a></div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Viimeisenä on leipä, jonka maku ja koostumus ovat uskomattoman kohdillaan suhteutettuna mitättömään vaivaan, mitä leivän leipomiseen kuluu. Ainekset vain sekoitetaan kasaan ja kaadetaan vuokaan. Soodan ansiosta leipää ei tarvitse sen kummemmin edes kohotella, kunhan lyö uuniin vaan. Tässä siis ohje leivontaa vierastaville! Leivän kuori on ihanan rapsakka ja sisus pehmeä. Maku on moniulotteinen, jopa hieman makea. Maistuu varmaan niillekin, jotka eivät oluesta oikein perusta! Variaatiota leipään saa tietenkin eri olutlaatuja kokeilemalla. Minä käytin Olvin <a href="http://www.olvi.fi/web/fi/250">Vaakunaa</a>. Täysmallasolut toikin leipään täyteläisen maun. </div><div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Ohjeen määrät ovat vähän hassut, koska pastanjauhajat ovat muuttaneet ne Ameriikan mitoista:</div><div style="text-align: left;"><br />
</div>7,2 dl vehnäjauhoa (tässä en korvaisi millään tummemmilla tai kokojyväisemmillä jauhoilla)<br />
1-1,5 rkl leivinjauhetta<br />
hieman vajaa tl ruokasoodaa/leivinsoodaa<br />
hieman vajaa tl suolaa<br />
0,6 dl sokeria<br />
3,6 dl vaaleaa tai tummaa olutta<br />
<br />
Sekoita kuivat aineet keskenään ja niihin olut. Lapa vuokaan. Vuoan voi ennalta kevyesti öljytä, niin leipä tottelee paremmin, kun sitä aikanaan houkuttelee ulos jäähtymään.<br />
<br />
Paista 190 C:ssä 55-60 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea. Anna jäähtyä ensin muutama minuutti vuoassaan ja kopauta leipä sitten ulos. Voi olla hyvä idea jäähdytellä sitä vielä hetki tämän jälkeenkin. Tuore, liian kuumana leikattu leipä nimittäin tuppaa helposti hajoamaan käsiin, vaikka veitsi olisikin iskukunnossa.<br />
<br />
Leivän pinta muistuttaa mielestäni hieman oluen vaahtoa; se on hauskasti "kuohuvan" näköinen. Harmi, etten muistanut napata leivästä kuvaa.Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-47712613021021946712010-11-01T12:38:00.001+02:002010-11-01T12:40:05.053+02:00SykkeelläYlimääräinen tunti viikonlopussa tuli tälläkin kertaa tarpeeseen. Aika piti vaihtaa tietenkin myös sykemittariini, johon en ollut koskenutkaan muutamaan viikkoon. Sykemittarini on sen verran älykäs, että huomasi tietysti harjoittelumäärieni pudonneen ja laski aktiivisuustasoani jälleen pykälällä alaspäin, nelosesta kolmoseen. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että syyskuussa treenasin vielä tasolla 7 (kovaa harjoittelua yli 3 tuntia viikossa).<br />
<br />
Tästä huolimatta olen viipottanut viimeiset viikot melkoisella sykkeellä – mitä sykemittarini ei tosin ole ollut todistamassa. Viime päivityksen jälkeen osakseni ovat nimittäin osuneet yllätysmuutto, yllätyshautajaiset ja oikea opintojen kasauma, joka ei kylläkään tullut yllätyksenä. Sellainenhan osuu jokaiseen lukukauteen. Olen suunnitellut ja pitänyt kahdeksan oppituntia yläkoulussa ja lukiossa, tehnyt ryhmätöitä, lukenut niin kaunokirjallisuutta kuin tutkimusartikkelejakin, esitellyt inkluusiota ja juossut luennolta toiselle. Lisäksi olin viime viikolla psykologian opiskelijoiden testattavana muisti-, älykkyys- ja musteläiskätesteissä.<br />
<br />
Kun siis tänään koulu päättyi ilmaisutaito- ja puheviestintäopintopiirin jälkeen jo ennen yhtätoista, oli äkkiseltään suorastaan vaikeuksia päättää, mitä tässä nyt tekisi. Kävin syömässä rauhassa, ilman kiirettä. Ja ostin vihdoin liikuntatarran, joka oikeuttaa osallistumaan yliopistoliikunnan ryhmätunteihin rajattomasti vuoden ajan. Olisihan tuossa ainepinkkakin kommentoitavana.<br />
<br />
Joka tapauksessa hieman kevyempi viikko on ihan paikallaan. Kävin eilen vihdoin ulkoiluttamassa sykemittarianikin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHhSSp6LMc2eZ_-ZkMR2H6qJ0lOZtoaVSdm_ekdUmLli0NauRP28b3iF19eEmJst8K3alAeS4bhhhdZ4uk_nYbJtpUkSm59Rcx07w8TpT6zSG6-ozcrHodgXtj39D9b7lq1_l5QKOVPVDm/s1600/DSCN4210.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHhSSp6LMc2eZ_-ZkMR2H6qJ0lOZtoaVSdm_ekdUmLli0NauRP28b3iF19eEmJst8K3alAeS4bhhhdZ4uk_nYbJtpUkSm59Rcx07w8TpT6zSG6-ozcrHodgXtj39D9b7lq1_l5QKOVPVDm/s320/DSCN4210.JPG" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;">Viikonloppuna oli aikaa ottaa rennosti, käydä ulkona, </div><div style="text-align: center;">lukea kirjaa ihan vaan omaksi huviksi ja jopa kokata.</div>Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-18670435173593392552010-09-21T19:36:00.002+03:002010-09-21T19:44:08.504+03:00KohtaamisiaPedagogisissa opinnoissa on parhaillaan menossa vuoravaikutus- ja ryhmäilmiöitä käsittelevä intensiivijakso, joten olen pelkkää viestijäkuvaa ja -uraa juuri nyt. Totta puhuen päivät ovat niin intensiivisiä aamukahdeksasta lähtien, että iltapäivällä jaksan hädin tuskin viestiä edes poikaystäväni kanssa.<br />
<br />
Kurssi sai minut pohtimaan paitsi ikuisuuskysymystä opettajan kasvatus- ja opetustehtävien tasapainottelusta, myös vuorovaikutuskohtaamisia asiakaspalvelijan näkökulmasta. Eilen minulla oli melko keskimääräisen rauhallinen viiden tunnin iltavuoro, jonka aikana kassallani asioi 248 asiakasta. Kahvitauon vähentämisen jälkeen se tarkoittaa noin yhtä asiakasta per minuutti. Baumanin* (1997) käyrällä tarkasteltuna silkka yritystoiminta kallistuisi aidon välittämisen (rakkaus) ja instrumentaalisuuden (raha) jatkumolla selvästi rahan puolelle, mutta asiakaspalvelijan on tasapainoteltava siinä välissä – asiakkaita on kohdeltava hyvin, jotta rahaa tulee. Väsyneenä ja tai ruuhka-aikana tulee usein kohdattua asiakkaat tyhjällä mielellä, antamatta itsestään mitään. Kassallakin kohtaa kuitenkin joskus aitoja reaktioita, joihin ei voi suhtautua täysin tunteettomasti. Esimerkiksi kerran perjantai-illan ruuhkassa ikäiseni poika loukkaantui, kun en (edellisen asiakkaan virheen korjaamisen jälkeen ajatuksissani) tervehtinyt häntä. Pahoitellessani ja selittäessäni huomioimattomuuteni syytä hän katsoi synkästi takaisin ja tokaisi, että masentuneen päivä on tarpeeksi ankea ilman tekopyhiä kaupan kassojakin. Eräänä hiljaisena sunnuntaina taas asunnoton mies tuli juttelemaan ja kiittelemään siitä, kuinka mukavaa on kun talvipakkasilla kaupat ovat auki sunnuntaisinkin. Myös lapsilta saa usein heti kaikua, jos jaksaa huomioida heitä. Eräskin hiljaiselta vaikuttanut pikkupoika sanoi arasti jotain kesälomamatkastaan ja parin lisäkysymyksen jälkeen intoutui kertomaan silmät loistaen ummet ja lammet eläinpuiston eläimistä. Toivottipa vielä loppuun "oikein hyvää päivänjatkoa teille!". Juttuseuraa kaipaavat vanhukset ovat ihan oma lukunsa – yksi hiljaisen päivän miellyttävimmistä mutta lauantairuuhkan ärsyttävimmistä asiakasryhmistä.<br />
<br />
Kassasaareke ei ole minulle kuitenkaan se luontevin paikka kohdata ihmisiä. Asiakkaiden ajatusmaailmaan on joskus todella vaikea päästä sisälle. Useimmiten ostosten lisäksi myös asiakkaat kulkevat näkökulmastani ikään kuin liukuhihnalla – nimenomaan ikävässä mielessä, kasvottomina kiireen keskellä. Kahden viikon päästä heitän hyvästit työpaikalleni ja keskityn varsinaiseen työhöni eli opintoihin. Niissä tuntuu kyllä riittävän työsarkaa ihan riittävästi.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">* Bauman, Zygmunt 1997: <i>Postmodernity and its discontents</i>. New York: New York University Press. </span><br />
<span style="font-size: x-small;"> (Ainakin ilmeisesti. Luennoitsijan diaesityksessä mainittiin ainoastaan nimi ja vuosi, eikä lähdeluettelosta ollut tietoakaan!)</span>Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7164544989612320716.post-17523548168758258532010-09-12T12:13:00.001+03:002010-09-12T13:57:05.297+03:00NumerologiaaJuoksemiseen höyrähtäneet tuttuni ovat noudattaneet ainakin tiettyä logiikkaa suorituksissaan. <a href="http://epartanen.vuodatus.net/">Setäni</a> juoksi 50-vuotispäivänään 50. maratoninsa – ja vieläpä juoksunumerolla 50. Hänen lenkkikaverinsa sen sijaan juoksi ensimmäisen 42-kilometrisen kokopitkänsä 42-vuotiaana. Itse jäin tietyllä tavalla tästä jälkeen, koska ehdin pahimmoilleen täyttää alkuviikosta 22 ennen, kuin ehdin juosta eilen 21-kilometrisen ennätysmatkani. Yllättävän voimallinen endorfiiniryöppy, mahtava tunnelma ja päihittämätön itsensä voittamisen tunne takasivat kyllä sen, että jatkoa on luvassa. Ehkä heittäydyn jopa niin epäloogiseksi, että juoksen ensi vuonna enemmän kuin 23 kilometriä. Pitää varmaan löytää logiikkaa jostain muualta.<br />
<br />
Yksi tavoite on siis suoritettu. Muille itsensä epäilijöille voin jakaa rohkaisevan esimerkin; kokemus oli kannustava ja kaikki meni nappiin. Mikään kauhuskenaarioistani ei toteutunut: en juossut itseäni piippuun ensimmäisillä kilometreillä tai eksynyt reitiltä. Enkä edes ollut ennakko-odotuksistani huolimatta niin hidas, että ratamiehet olisivat sulkeneet reitin edestäni ennen, kuin ehdin maaliin asti. Itse asiassa juoksin kaksi kolmasosaa matkasta tasaista kahden tunnin ja 15 minuutin vauhtia, kunnes totesin että paukkuja riittää nopeampaankin tahtiin ja viimeisten kilometrien kirimisellä olin lopulta maalissa ajalla 2:09. Vaikka aika ei olekaan yleisesti ottaen kova, se ylitti omat odotukseni täysin.<br />
<br />
Jälkikäteen ajatellen olisin voinut lähteä tempomaan jo alusta lähtien hieman nopeampaa tahtia. Toisaalta kokemuksestani ei olisi välttämättämättä silloin tullut yhtä positiivinen kuin nyt. Koko juoksun ajan oli nimittäin aivan mahtava olo siitä, kuinka hyvin juoksu kulki. Missään vaiheessa lihassärky tai yleinen väsymys eivät kasvaneet niin suuriksi, että se olisi tahtia haitannut tai mieltä sumentanut. Sitä paitsi viimeinen kolmasosa meni nyt niin hyvissä voimissa, että jaksoin ensin kiriä kiinni 2.15-tavoiteaikajuoksijan (joka siis juoksi mahdollisimman tasaista vauhtia lähdöstä maaliin aikaan 2.15) ja lopulta ohittaa hänet ihan viimeisillä kilometreillä. Reipas askellus vielä maalisuorallakin jätti koko juoksusta hyvän maun suuhun.<br />
<br />
Tämä hehkutus on tietenkin päätettävä kuumotuksesta hehkuvaan pärstääni.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRXJfLKb3aYwSVPLMBWoQ23y3jGuJhh7hIV3OqDQVR2_RFBxEfpSAU4C8BtOK9p4jz3BE7beStVNA2ETjWUKDILTtoiv8ieghXigTQ8QhFWa8_pMywpPKS-Fsr5U3_yze10Y_oXop9p6D7/s1600/DSCN4167.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRXJfLKb3aYwSVPLMBWoQ23y3jGuJhh7hIV3OqDQVR2_RFBxEfpSAU4C8BtOK9p4jz3BE7beStVNA2ETjWUKDILTtoiv8ieghXigTQ8QhFWa8_pMywpPKS-Fsr5U3_yze10Y_oXop9p6D7/s320/DSCN4167.JPG" /></a></div>Maijuhttp://www.blogger.com/profile/01573702235507131619noreply@blogger.com3