Elä ressaa!

Eilen oli ruotsin tentti, joten olen tästä päivästä lähtien näennäisesti lomalla/ kesäopiskelijarenttuna/ aikatauluttomana ajattelijana.

Muistan jo nuorella iällä inhonneeni sitä, miten omasta poikkeavaa elämäntyyliä usein ylenkatsottiin. Mitäänhän ei voi tehdä toisin, kuin on itse totuttu tekemään! Tätä ilmenee usein esimerkiksi lomailuun liittyen. Muistan kuulleeni esimerkiksi valittelua siitä, miten jotkut tuhlarit laiskimukset käyttävät ulkomaan lomamatkoillaan lomabudjetista ison siivun ravintoloissa ruokailemiseen, kun voisi ihan yhtä hyvin vuokrata keittiöllisen asumuksen ja kokata itse omat sapuskat. Toiset taas tietysti mieltävät lomailun mahtavaksi mahdollisuudeksi tutustua vieraiden kulttuurien keittiöihin, kun taas aika moni haluaa lomallaan rentoutua täysin ja unohtaa arjen kiireet kokkailuineen. Minun puolestani kukin saa ihan itse päättää ja syödä vaikka koko lomansa jokaisena iltana nakkiperunat suomalaisten perustamassa ravintolassa, jos niin haluaa.

Kesä on Suomessa niin lyhyt ajanjakso, että siihen ladataan usein uskomaton määrä odotuksia. Kesäloma on monella vielä lyhyempi, vain murto-osa lyhyestä kesäkaudesta. Ei ihmekään, että lomastressi puskee päälle, jos siihen on laskenut päiviä joulusta lähtien. Lomailuun liittyykin ihmeen voimakkaita käsityksiä. Joidenkin mielestä loma on ehdottomasti pyhitettävä latautumiselle, jolloin äkkipysähdys töissä tai opinnoissa paahtamisen jälkeen saattaakin olla yllättävän lamauttavaa. Toiset taas listaavat lomalleenkin pitkän to do -listan (sitten kyllä kitken kasvimaan, maalaan aitan, luen kaikki yöpöydälle pinoon kertyneet kirjat, kierrän sukulaiset ja lapsuudenmaisemat, käyn ainakin kolmessa kesätapahtumassa, poimin omat mansikkani, järjestän autotallin...). Oma lukunsa on tietysti kokemustenkerääjät. He ottavat kiitollisena vastaan iloisen kesäkauden, jolloin on sallittua (ja mahdollista) moni asia, joka talvella ei tulisi kellekään mieleenkään. Intiaanikesänä voi liftata vieraalle paikkakunnalle, viettää yöttömät yöt taivasalla ja toteuttaa muitakin ex tempore -mielihalujaan vapaasti.

Minä pidän tietyistä rutiineista ja aikatauluista, mikä on ehkä käynytkin jo blogissa selville. Siksi kesätyö tai kesäkurssi on monella tapaa positiivinenkin asia. Muutamankin tunnin työvuoro tai luento saa jäljelle jäävän vapaa-ajan tuntumaan ansaitulta. Siksi olenkin järjestellyt itselleni esimerkiksi säännöllisen loma-ajan harrastuksen (ultimate joka sunnuntai ja keskiviikko, klo 19!), joka rytmittää viikkoa sopivasti. Päätin myös nauttia festareista tänä vuonna talkoolaisena, jolloin Ilosaari- ja Flow-viikonloppu rytmittyvät automaattisesti työn ja vapaa-ajan välimaastoon. Muitakin suunnitelmia kesälle on, ihan vaan ettei varmasti pääsisi tylsistyminen yllättämään...

Olenko teidän mielestänne outo lintu, kun pelkään lomailun käyvän pitkäveteiseksi? Olen kuullut huhuja, että joillekin työssään tosi hyvin viihtyville lomailu voi olla painajaista. Onkohan näin?

Juhannuksena pidän pitkän viikonlopun ajan rehellistä lomaa meren äärellä Kalajoella. Seuraavalla viikolla alankin sitten jo orientoitua uusiin opintoihin gradutapaamisen merkeissä... Tämä on sitä rytmittämistä! En fin balans, kuten ruotsin kurssilla päädyimme toteamaan jokaisessa keskustelussa, käsitteli se sitten johtamistyyliä tai vähemmistökielten asemaa.