Ja juoruilemalla yläasteen pihalla lapsuudenystävien kanssa. Tekemällä maakuntamatkan naapurikylään. Ottamalla päivänokoset viltillä mökillä. Grillaamalla kanaa, aurajuustosieniä, halloumia ja vaahtokarkkeja. Syömällä ainakin yhden jäätelön päivässä. Soutelemalla, saunomalla ja uimalla aina, kun tulee kuuma. Ja kuumahan tulee, kun itäistä Suomea hellitään reippaan 30 asteen helteillä.
Työntäyteisten tai muutoin ahkerien päivien jälkeen on joskus vaikeuksia löytää sitä todellista lomailuvaihdetta. Neljäntenä päivänä mökillä onnistuin kuitenkin tukahduttamaan viimeisetkin suorittamisen rippeet (rusketu! poimi mustikoita! nää kavereita! käy läpi puolen vuoden kuulumiset!). Pian huomasinkin pakenevani hellettä mökkiin ja lukevani sieltä löytyneitä vanhoja paikallislehtiä. Taisinpa ottaa jopa tirsat ja jättää sen "varahälytyksenkin" laittamatta herätyskelloon.
On se vaan rentouttavaa. Rakastan Itä-Suomessa paitsi savolaesia immeesiä ja sitä levveen lupsakkoo puhheenpartta, myös mahtavan mäkisiä ja järvisiä maastoja. Kai lapsuuden maisemat ovat ne, jotka sykähdyttävät läpi elämän? Sulkavalla syntynyt ja varttunut äitinikin väittää, ettei Saimaan tuoksua voita mikään. Tuoksusta en osaa sanoa mitään, mutta ainakin näkymä Vuotjärvelle on piirtynyt minun sielunmaisemaani.
Hyvin kirjoitettu ja osuvasti kuvailtu - niin kuin aina :) se on kyllä niin totta, että juuri nuo mäet ja järvet kuuluvat tänne kotimaisemaan! Varsinkin Kuopio-Nilsiä välillä se korostuu hyvin. Etelästäpäin ajettaessa jo Kallansilloilla tulee kotoisa olo mutta Virransiltojen kohdalla maisemia auton ikkunasta ihaillessa tuntee olevansa vihdoin kotonakotona :) oma koti kullan kallis!
VastaaPoista- Hanski