Näin tänään työmatkalla katoksen päälle heitetyn tyhjän mehupurkin. Aikoinaan linja-autoja siivotessani huomasin, että joidenkin takapenkkiläisten tavoitteena oli selvästi testata, kuinka monta Juissi-mehupurkkia mahtuu penkin ja linja-auton takaseinän väliin. Ennätys lähenteli kahtakymmentä. Tulevana opettajana joudun todennäköisesti pohtimaan vielä useamman kerran, millaiset tavoitteet tuntuisivat tulevaisuuden toivoista mielekkäiltä ja sopivan haastavilta. Esimerkiksi Kalevalan lukeminen on monelle yläasteikäiselle kenties tyhjänpäiväinen tavoite, kun päällimmäisenä mielessä saattaa pyöriä koulukiusaamisen sietäminen tai kivaan rinnakkaisluokkalaiseen tutustuminen.
Tämänhetkisenä lyhyen tähtäimen tavoitteenani on selvitä kunnialla hurjasta yhdeksän päivän työputkesta. Kolme takana, kuusi edessä. Onneksi on lyhyitä päiviä ja kavereita, joiden kanssa voi rentoutua esimerkiksi terassilla vapaailtoina. Tänä kesänä koetan tosin myös oppia nauttimaan omasta seurastani, mikä on onnistunut yllättävän hyvin. Esimerkiksi lukemisesta ja juoksemisesta nautin ehkä kaikkein eniten yksin. Suurena saavutuksena pidän Henkisen Itsenäisyyden lisäksi sitä, että oon oppinut siirtelemään itsekseni isojakin huonekaluja, kuten pöytiä ja kirjahyllyjä! Todella hyödyllinen taito, muuten. Syksyllä häämöittää tavoite juosta ensimmäinen puolimaratoni. Ensi vuoden tavoitteena taas on selkiyttää omaa ammatinvalintaa ja myös pätevyyttä (sekä pysyä järjissä) opetusharjoitteluiden aikana. Teen myös suomi toisena kielenä -harjoittelun, jota odotan kiinnostuneena.
Päämääriinsä pääseminen tuntuu ajoittain järjettömän nautinnolliselta. Joskus taas jää hieman tyhjä olo. Näin kävi, kun kandintutkielmani ensimmäinen versio olikin ohjaajani mielestä niin onnistunut, ettei sitä tarvitse korjailla ollenkaan. Reaktioni oli lähinnä tyrmistynyt – olinhan varautunut pakertamaan työni parissa enemmän tai vähemmän ensi syksyyn asti! Tosin nyt saan nauttia enemmän vapaa-ajasta, auringosta, Laajavuoren lenkkipoluista, hyvistä näytelmäkirjoista ja vaikkapa siitä terassilla istuskelusta. Vapauttavaa!
Hyvin jaksat vielä töissä :) Mansikat loppui jo tänään joten tuun ehkä jo huomenna tai lähipäivinä kuitenkin ostamaan lisää.
VastaaPoistaJa tuota Henkistä Itsenäisyyttä on pakko kommentoida sen verran, että oon huomannut ihan saman omalta osaltani. Vuosi sitten en voinut kuvitellakaan haluavani asua joskus yksin, nyt taas tuntuu, että yksin omassa rauhassa vietetty aika on mahtavaa vastaopainoa ihmisten seurassa olemiselle.
Tuu hakee, ennen kun ne loppuu! Ah, yksin voi ehkä kuitenkin olla kaikkein vapain. Tosin arvostan mielettömästi myös sellaista seuraa, jossa voi olla juuri oma itsensä ja vaikka kiukutella, jos siltä tuntuu. Sekin piristää.
VastaaPoista