Aurinko paistaa suoraan sisään paljastaen armottomasti kämpässä pesivän pölyn. Kaikki kahdeksan ikkunaamme ovat etelään päin, ja kevätaurinko lämmittää sisällä tuntuvasti, vaikka ulkona onkin vielä reippaasti pakkasta.
Kevät paljastaa viikkosiivousten laiminlyömisen, mutta tänä keväänä se paljasti jotain muutakin. On tavallaan ristiriitaista, miksi kevätväsymys iskee valon lisääntymisen myötä. Kaamosmasennus on paljon helpompi ymmärtää. Mutta aurinko on armoton – se herättelee. Joskus keväisin minulle iskee halu uusiutua ulkoisesti. Nyt olen hankkinut uudet lasit (kahdetkin!), mutta siitä ei tunnu tällä kertaa kiikastavan. Sen sijaan havahduin talviunestani astetta haastavamman muutoksen tarpeeseen. Tulee mieleen niinkin pelottava sana kuin elämänmuutos.
Viime viikot olen tosiaan viettänyt jonkinlaisessa talvihorroksessa. Päivät olen painanut menemään useimmiten aamuseitsämästä ja pyhittänyt usein arki-iltoja ja viikonloppujakin koulutöille. Suoraan sanottuna sosiaalinen elämäni on ollut todella kuollutta. Eräänäkin perjantai-iltana nukahdin ennen kymmentä silkkaa väsymystäni.
Nyt suurin kiirekasauma on kuitenkin (ainakin toistaiseksi) ohi. Vauhti pysähtyi oikein jysäyksellä. Iski ihmeellinen väsymys ja alakulo. Pirteyden puuttuminen tuntui melkein rikolliselta, kun ulkona on niin piristävä ilma.
Onneksi kuitenkin tiedän jo kokemuksesta, mikä minua piristää. Resepti on yksinkertainen eikä yllätä: hyvä seura, liikunta, musiikki, leipominen ja kaikenmoinen puuhastelu. Otin heti itseäni niskasta kiinni ja yhteyttä pariin ystävään, joita olen laiminlyönyt viime aikoina. Perjantain mainiossa Rentukka Rockissa huomasin taas, kuinka elähdyttävä kokemus hyvä keikka on. Pari keikkalippua keväälle onkin jo hankinnassa. Onneksi kolmen päivän liikuntakieltokin loppui eilen, kun viisaudenhammasarpeni ei enää pitäisi vihoitella kummemmin. Juoksin auringossa paistattelevan Jyväsjärven ympärillä reippaan lenkin, jonka jälkeen hyvä olo oli taattu. Sydämenmuotoinen kakkukin paistui eilen uunissa... Ja pölyt kirjahyllystä piti pyyhkiä heti ensimmäisenä.
Nyt tuntuu taas siltä, että elän muullekin kuin koululle. Vaikka havahtuminen on joskus kivuliaskin kokemus, aika ajoin itsensä herättely tulee todellakin tarpeeseen.
