Kesäopiskelija vauhdissa

Mainitsinko viime merkinnässä jotain siitä, että pelkään ajan käyvän pitkäksi? No, arvaatte varmaan jo. Niin ei ole päässyt vahingossakaan käymään! Olen juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Sen lisäksi että olen kahden viikon sisällä käynyt muun muassa Ylivieskassa, Kalajoella, Kuopiossa, Nilsiässä ja Juankoskella, yhteensä viidellä eri kesämökillä, kaksissa bileissä, muutaman kerran rannalla ja pelaamassa niin ultimatea, frisbeegolfia kuin jalkapalloakin, olen aktivoitunut myös opintorintamalla. Ihan hikihän tässä tulee.

Se fin balans taisi nyt unohtua tässä hötäkässä jonnekin. Eilen illalla tulin kuitenkin kotiin Jyväskylään ja aion nyt hengähtää ja asettua tänne peräti reiluksi viikoksi ennen Ilosaarirockia.

Stereotyyppinen kuva kesäopinnoista on rentoa rannalla luuhaamista kirjan kanssa. Päätin koettaa ja parin tunnin ajan se sujuikin ihan hyvin. Sitten aivot pehmenivät ja nukahdin aurinkoon, minkä seurauksena sain lievästi palaneet takareidet, pohkeet ja selän. Tuon jälkeen olenkin tyytyväisesti suunnannut loistavasti ilmastoituun Aallon lukusaliin, jossa alkaa palella, jos on käsivarret paljaana. Se on rauhallinen näin heinäkuussa; yleensä siellä on maksimissaan viisi opiskelijaa.

Viime viikolla tapahtui kaksi opintourallani merkittävää saavutusta: minusta tuli viimein humanististen tieteiden kandidaatti ja pääsin mukaan tutkimusprojektiin, jossa teen graduni. Saa onnitella! Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että aloitan aineistonkeruun ensimmäisen haastattelun myötä jo lauantaina. Graduprojektini alkaa siis sellaisella rytinällä, mitä en osannut ennalta aavistaakaan. Olen samaan aikaan innoissani ja kauhuissani!

Nyt on muuten se aika, kun kuuluu voivotella, miten kesä on pian jo ohi. Minä huomasin sen käytännössä eilen, kun aloin suunnitella yhteistä reissua siskon kanssa. Tajusin, että kalenterissa ei ole enää montakaan tyhjää päivää.

Että se siitä aikatauluttomuudesta.