torstai 10. kesäkuuta 2010

Kirja-aarteita

Kirjallisuus on siitä palkitseva sivuaine, että se ohjaa usein lukemaan sellaisia aarteita, joihin ei tulisi muuten välttämättä koskaan tartuttua. Englannin kirjallisuuden utopia-kurssilla vieraileva luennoitsija Oriana Palusci piti äärimmäisen inspiroivan luennon aiheenaan Ursula Le Guinin kirjallisuus. Lempeästi hymyilevä ja aiheeseen intohimoisesti suhtautuva professoressa onnistui eloisalla luennoimistyylillään vakuuttamaan minut siitä, että tämä amerikkalainen pitkän linjan fantasia- ja scifikirjailija on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Luen harvoin fantasiaa ja vielä harvemmin scifiä, mutta kahdessa päivässä nautiskelemaani The Tellingiä voin suositella ehdottomasti myös niille, jotka saavat scifikirjallisuudesta normaalisti näppyjä. Kirja on kaikkea muuta kuin stereotyyppinen käsitys scifistä: hidastempoinen, enemmän dialogia ja päähenkilön pohdintaa kuin toimintaa kuvaava, ympäristönä rauhallinen pikkukylä ja aiheena luonnonuskonto. Le Guin itse kuvaa tuotantoaan yin-kirjallisuudeksi. Scifikirjallisuus on perinteisesti miesten hallitsemaa, yangia; niin kirjailijat kuin hahmot ovat yleensä miehiä. Yang-skifi on Le Guinin määrittelyn mukaan miehistä, aktiivista, nopeaa, valoisaa ja kuumaa. Hän itse kuvailee kirjoittavansa päinvastaista scifiä. 

Passiivista. 

Hidasta. 

Pimeää. 

Kylmää. 

Naisellista. 

The Tellingiä lukiessa maailma ympärillä pysähtyy.

Seurataan oppaita. 
Kuunnellaan. 
Ymmärretään.
Annetaan tilaa ja jaetaan.

Seksuaalisuus, sukupuoliroolit, kulttuurit ja toiseus ovat toistuvia teemoja Le Guinin kirjallisuudessa. Tellingissä pääroolissa on toisten kunnioittaminen, vieraan kulttuurin opetteleminen ja ymmärtäminen. Minulle kirja kertoi paljon ja jätti jälkeensä vielä enemmän. Se kertoo kadehdittavasta elämäntavasta, jossa keskiössä on kulttuurin säilyttäminen kertomalla, hyvää oloa tuovan puhtaan ja kaudenmukaisen ruuan syöminen ja rentoutuminen rauhoittavan liikunnan avulla. Kerronta on monikerroksista; jokainen voi löytää siitä jotain. Toiseutta kuvataan kauniisti, alleviivaamatta.

Jyrki Iivonen on suomentanut kirjan nimellä Kahdesti haarautuva puu.

2 kommenttia:

  1. Hei, sait minut jopa oikeasti kiinnostumaan tuosta kirjasta. Normaalisti saan allergiaoireita fantasiasta ja scifistä. Täytynee suunnata kirjastoon. :) Blogiasi on muuten ilo lukea! :))

    VastaaPoista
  2. Suosittelen! Kerro sitten, mitä pidit. Olen nimittäin huomannut, että aika usein olen ihan eri mieltä muiden kanssa muun muassa kirjallisuuden tuntemusten tenttikirjoista. Mukan Maa on syntinen laulu -klassikostakin pidin älyttömästi, vaikka kaikki muut lähes inhosivat. :D

    Ja kiva että pidät! Kommentteja on ilo saada :)

    VastaaPoista