Numerologiaa

Juoksemiseen höyrähtäneet tuttuni ovat noudattaneet ainakin tiettyä logiikkaa suorituksissaan. Setäni juoksi 50-vuotispäivänään 50. maratoninsa – ja vieläpä juoksunumerolla 50. Hänen lenkkikaverinsa sen sijaan juoksi ensimmäisen 42-kilometrisen kokopitkänsä 42-vuotiaana. Itse jäin tietyllä tavalla tästä jälkeen, koska ehdin pahimmoilleen täyttää alkuviikosta 22 ennen, kuin ehdin juosta eilen 21-kilometrisen ennätysmatkani. Yllättävän voimallinen endorfiiniryöppy, mahtava tunnelma ja päihittämätön itsensä voittamisen tunne takasivat kyllä sen, että jatkoa on luvassa. Ehkä heittäydyn jopa niin epäloogiseksi, että juoksen ensi vuonna enemmän kuin 23 kilometriä. Pitää varmaan löytää logiikkaa jostain muualta.

Yksi tavoite on siis suoritettu. Muille itsensä epäilijöille voin jakaa rohkaisevan esimerkin; kokemus oli kannustava ja kaikki meni nappiin. Mikään kauhuskenaarioistani ei toteutunut: en juossut itseäni piippuun ensimmäisillä kilometreillä tai eksynyt reitiltä. Enkä edes ollut ennakko-odotuksistani huolimatta niin hidas, että ratamiehet olisivat sulkeneet reitin edestäni ennen, kuin ehdin maaliin asti. Itse asiassa juoksin kaksi kolmasosaa matkasta tasaista kahden tunnin ja 15 minuutin vauhtia, kunnes totesin että paukkuja riittää nopeampaankin tahtiin ja viimeisten kilometrien kirimisellä olin lopulta maalissa ajalla 2:09. Vaikka aika ei olekaan yleisesti ottaen kova, se ylitti omat odotukseni täysin.

Jälkikäteen ajatellen olisin voinut lähteä tempomaan jo alusta lähtien hieman nopeampaa tahtia. Toisaalta kokemuksestani ei olisi välttämättämättä silloin tullut yhtä positiivinen kuin nyt. Koko juoksun ajan oli nimittäin aivan mahtava olo siitä, kuinka hyvin juoksu kulki. Missään vaiheessa lihassärky tai yleinen väsymys eivät kasvaneet niin suuriksi, että se olisi tahtia haitannut tai mieltä sumentanut. Sitä paitsi viimeinen kolmasosa meni nyt niin hyvissä voimissa, että jaksoin ensin kiriä kiinni 2.15-tavoiteaikajuoksijan (joka siis juoksi mahdollisimman tasaista vauhtia lähdöstä maaliin aikaan 2.15) ja lopulta ohittaa hänet ihan viimeisillä kilometreillä. Reipas askellus vielä maalisuorallakin jätti koko juoksusta hyvän maun suuhun.

Tämä hehkutus on tietenkin päätettävä kuumotuksesta hehkuvaan pärstääni.