En tiennytkään, että tuberkuloosi on ollut viime vuosisadan alkupään runoilijoiden turma. Päivän Runoilija Uuno Kailas on nimittäin jo kolmas neljästä runoilijasta, jonka tuberkuloosi vei nuorena, samoin kuin Södergranin vain 31-vuotiaana. Kailaan Tulenkantaja-toveri Vala sentään sai elää sairauksineen 42-vuotiaaksi. Lyyrikoiden elämään on melko mielenkiintoista tutustua ihan siksikin, että saa jotain otetta vaikeatulkintaisiin runoihin. Valitsin synkistä runoista yhden, joka vangitsi voimakkaimmin tunnelmaltaan. Toisto toimii tässä hienosti tehokeinona. Lisäsävyjä tulkintaan tuo tieto Kailaan skitsofreniasta, jonka vuoksi hän joutui mielisairaalaan. Syinä saattoivat olla tukahdettu homoseksuaalisuus tai lapsuuden traumat (äiti kuoli Uunon ollessa vain 1-vuotias).
Peitetyt kasvot
Minä usein unessa miehen nään,
joka kasvonsa peittää –
hän ääneti seisoo, ja käsillään
hän kasvonsa peittää.
Mitä pelkää hän, mitä kaihtaa hän
miks kasvonsa peittää?
Näyn jonkin nähneekö hirveän,
siks kasvonsa peittää –
vai säikkyykö omaa sieluaan
ja kasvonsa peittää –?
Hän on kalpea, ei puhu milloinkaan,
mut kasvonsa peittää.
– Hän on varjoni, yöllinen, valju mies,
joka kasvonsa peittää.
Ketä painaa syyllisen tunnon ies,
todet kasvonsa peittää.
(Silmästä silmään, 1926)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti